15.02.2016 - Ihana elämä!

Kun on päivänkin maannut kehnossa kunnossa sohvan nurkassa ja olo muuttuu normaaliksi, elämä on ihmeellistä! Näin tapahtui minulle. Eilen napsin loppuillan maitohappobakteereja, nukuin pitkän ja hyvän yön ja tänä aamuna olin loistokunnossa. Voin olla vain kiitollinen. Mahtavaa, kun aamukahvi maistuu, ruokaa tekee mieli ja päätä ei pakota. Ah, tätä elämää!

Pyhäkoulussa

oli eilen viisi lasta. En tiedä, sainko heidän päähänsä päntätyksi mitään, mutta itse opin lasten Raamatusta uutta. Kerroin lapsille Aatamin ja Eevan lankeemuksesta sekä Jeesuksesta erämaassa perkeleen kiusattavana. Ymmärsin, että siinä missä edelliset lankesivat käärmeen puheen takia, Jeesus ei langennut. Siksi hän voi meitä kurjia auttaa, sillä niin pahasti me olemme samassa pinteessä kuin Aatami Eevoineen.

Ruokailimme yhdessä seurakunnan kanssa ja sen jälkeen, ennen messua, Markus Pöyry opetti Tunnustuskirjoista vanhurskauttamisesta. Nämäopetukset ovat äärettömän mielenkiintoisia ja antoisia meille seurakuntalaisille. Lisäksi messussa synnintunnustuksen yhteydessä pastori käy läpi käskyn kerrallaan näin paastonaikana. Saarnan kuuntelin vasta kotona, sillä silloinhan olin itse pyhäkoulussa. Pastori meni Arin luo messun jälkeen pitämään Arille oman messun. Voi, miten kiitollinen olen siitä!

Arin suhteen

noudatan äidin antamaa neuvoa. Sanon Jumalalle, että tapahtukoon sinun tahtosi. Miksi en muka luottaisi Jumalaani, joka on tähänkin asti minua ja perhettäni auttanut? Aamulla luin ääneen Psalmin 5, ja se kosketti minua itkuun asti:

Ota korviisi minun sanani, Herra, huomaa huokaukseni.
Kuuntele huutoni ääntä, minun kuninkaani ja Jumalani, sillä sinua minä rukoilen.
Herra, varhain sinä kuulet minun ääneni, varhain minä valmistan sinulle uhrin ja odotan.

Sillä sinä et ole se Jumala, jolle jumalattomuus kelpaa. Paha ei saa asua sinun tykönäsi.
Ylvästelijät eivät kestä sinun silmiesi edessä; sinä vihaat kaikkia väärintekijöitä.
Sinä hukutat valheen puhujat; murhamiehet ja viekkaat ovat Herralle kauhistus.

Mutta minä saan sinun suuresta armostasi tulla sinun huoneeseesi, saan kumartaa sinun pyhään temppeliisi päin sinun pelvossasi.
Herra, johdata minua vanhurskaudessasi minun vihamiesteni tähden, tasoita tiesi minun eteeni.

Sillä heidän suussaan ei ole luotettavaa sanaa, heidän sisimpänsä on turmiota täynnä, heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he liukkaasti liehakoivat. Tuomitse, Jumala, heidät syyllisiksi, rauetkoon heidän hankkeensa. Kukista heidät heidän rikostensa paljouden tähden, sillä he niskoittelevat sinua vastaan.

Ja iloitkoot kaikki, jotka sinuun turvaavat, ja riemuitkoot iankaikkisesti. Suojele heitä, että sinussa iloitsisivat ne, jotka rakastavat sinun nimeäsi.
Sillä sinä, Herra, siunaat vanhurskasta, sinä suojaat häntä armollasi niinkuin kilvellä.

Aamulla pakkasin reppuni

ja suuntasin maahanmuuttotyön tutustumispaikkaan päiväksi. Minulla oli todella siunattu ja hyvä päivä! Sain olla tekemisissä ihanien ihmisten kanssa. Tämähän on pelkkää hurmiota, jos viikko jatkuu näin! Sain paljon tietoa kaiken muun hyvän lisäksi. Välillä soitin toki sairaalaan ja selvittelin Arin asioita. Tuli parempi mieli, mitäpä tässä muuta voi kuin odottaa ja katsoa, miten asiat etenevät. Jumalahan lopulta ohjaa aivan kaikkea. Minun hosumiseni on elotonta touhuilua.

Työpäivän jälkeen

marssin avannolle. Vaatteita olisi saanut olla enemmän mukana, mutta näköjään elimistöni on tottunut pitempiin uimisiin ja tänään uin avannon kahdesti päästä päähän ja vielä puoli kierrosta päälle. Sormenpäät siinä kylmenivät, mutta paluumatkalla minulla oli pelkästään lämmin, kun veri kiersi vinhaa vauhtia.

Kun olin vauhtiin päässyt, lähdin ruokailemisen jälkeen lönkyttelemään vielä kauppaan vähän edemmäs. Enkä millekään pikku asialle. Raahasin selässäni 10 litran kukkamultaa kotiin. Kerrassaan naurettavaa touhua. Ja kilon juustoa ynnä muuta sen lisäksi. Aurinko tosin paistoi suloisesti, mutta oli minulla selkä mutkalla. Olisi pitänyt kokeilla, olisiko multasäkki kulkeutunut pään päällä paremmin...

Nyt sitten lepoa

loppuilta. Niinhän sitä luulisi. Ehei. Vielä piti jumppaan raahautua. Tosin se on vain tunnin tovi omaehtoista touhuilua enkä ottanut sitä raskaasti. Lähinnä hulavannetta pyörittelin ja kuuntelin naisten puheita. Moni asia tuntui olevan huonosti. Kyllä nauratti, kun lopulta löytyi jotain myönteistä. Lääkäri oli lopulta tunnustanut, ettei tiedä jotain asiaa.

Sitähän varten tuollaiset jumpat ja kuntosalit ovat, että siellä saa purkaa paineita, tavalla ja toisella. Vaikka sitten haukkua teeveeohjelmat, lääkärit ja kaikki mieltä rassaavat asiat. Minä koetin kovasti tosin kehua katsovani Lumenauraajia ja Severin ohjelmaa, mutta niille ei kukaan korvaansa lotkauttanut. Eipä se haitannut.

Kiersin jumpan jälkeen

lenkin kaupungilla. Sain mukavan yllätyslahjan Isältä Jumalalta. Löysin vessapaperirullan, täyden. Tyhjällä hylsyllä en toki olisi mitään tehnyt, niitä riittää omasta takaakin. Juuri oikeaa lajia, sitä, mitä aina itsekin käytän. Tämä on sitä Jumalan huumoria: sairastin mahataudin, mutta minulla ei ollut edes ripulia enkä oksentanut. Ja kuitenkin saan lahjaksi ja kiitokseksi vessapaperia, kaiken varalta. Ja että osaisin olla kiitollinen, ettei vessapaperia kulunut mahataudin takia yhtään enempää kuin normaalisti.

Kaikki perheeni nuoret lapsineen yhtä perhettä lukuunottamatta ovat mahataudissa. Hmmh. Tapasin tyttären ja lapsenlapsen viime viikolla. Olin huomaavinani whatsapp-keskustelusta, että syytä yritetään vierittää allekirjoittaneen kontolle, mutta turhaa puhetta. Kunhan oksentelunsa välissä jotain höpisevät. Pitäneekin lähettää vissiin vessapaperi eniten ripuloivalle porukalle ;)

Tein raportin

päivästä ja odotan innolla huomista päivää, jolloin menen tutustumaan toiseen vastaavaan työpisteeseen.

Iloa sinulle, arvoisa lukijani!