12.02.2016 - Ah, viikonloppu!

Peppi Pitkätossusta

oli epäreilua, ettei hän saanut kesä-, joulu- tai muita lomia, kun ei käynyt koulua. Niinpä hän meni kouluun, ja viihtyikin siellä kai melkein päivän. Koululaiset saavat lomaa, työssä käyvät viikonloppuloman.

Minäkin nautin nyt vapaasta viikonlopusta kahden viikon kurssilla rehkimisen jälkeen. Paljon olen saanut aikaan tehokkaassa neuvonnassa. CV (jonka muistaa WC:stä), siis ansioluettelo, ja työhakemuksia on väsätty hiki ohimoilta vyöryen.

Meluallergiani

on käynyt ilmeiseksi tässä ohessa. Viitisen tuntia tiivistä opetusta kuunneltuani olen valmis kellahtamaan kirkuen ikkunasta pihalle. Pääni meinaa haljeta. Niinpä hiivinkin kerran käytävälle tekemään ranskalaisin viivoin seuraavaa hakemusta. Niitä on kertynyt neljä tähän mennessä. Ehkä jopa lähetän niistä joitakin asianomaisiin paikkoihin. Ainakin Työvoimatoimiston sivulle. Esimerkiksi Yritysmummo-ilmoituksen.

Joka toinen päivä tai vähän useamminkin toivon sydämestäni työllistyväni. Niinä muina hetkinä mietin, onko aika ajanut minusta ohi. Onko minusta enää mihinkään. Mummo hangessa ja sitä rataa. (Tänään en käynyt saunasta hangessa, vaikka lunta olisi ollut - oli liian valoisaa!) Aika sen näyttää. Ensi viikolla minulla on työhön tutustumispäiviä. Olen menossa kolmeen eri paikkaan. Innolla odotan noita päiviä ja jännitän aika lailla samalla.

Tänään katsoimme erästä työnhakua netistä. Kävi ilmeiseksi, miten tärkeää on, että hakemus on oikein tehty ja kohdennettu. "Arsenikki" on sitä juuri jankuttanut meille tämän viikon ja ainakin minun päähäni se on mennyt kuin häkä. Suosittelen jokaista työtöntä kyselemään TE-keskuksesta mahdollisuutta päästä Uravalmennus-kurssille, jossa opastetaan tekemään CV ja työhakemus oikein. Näillä eväillä, joita olen saanut, pitäisi muutama työpaikka irrota kepeästi.

Sairaalassa

kävin tänään kurssin jälkeen. Ihmeellisesti mielialani kohoaa monta metriä hoitajien ystävällisestä puheesta tai käytöksestä. Tosiasiahan on, että sairaalareissut kroonikko-osastolla eivät ole mitään huvipuistoelämyksiä. Ne ovat karua elämää, rakkaan ihmisen vuoteen äärellä milloin milläkin mielialalla. Muuan pappa totesi minulle, ettei ole teistäkään mitään apua, kun en suostunut pesemään hänen hampaitaan. Totta puhui, en ollut avuksi.

Arin hemoglobiini huitelee norjalaisten hiihtäjien arvojen paremmalla puolella. Kupparille olisi tarvetta ellei jotain muuta keksitä. Olen huolestunut. Muuten hän pärjäilee. Antibiootti aloitettiin, kun tulehdusarvot nousivat. Nyt ne ovat taas jo viitosessa. Istuilimme tänään kahvilassa melkein kaksi tuntia. Ostin munkkikahvit. Arikin pääsi nauttimaan niistä: munkinpalalla kostutin hänen kieltään lukuisia kertoja ja annoin hänen haistella kahvia. Ari oli tavallista väsyneempi, joten kipaisimme takaisin osastolle ja Ari pääsi vuoteeseen.

Kävelin kotiin lumisateessa. Onneksi ei ollut vielä liukasta. Olin hyvin väsynyt, mutta sentään syödä jaksoin, kun kotiin könysin. Sauna, pyykkitupa ja sohvailu ovat olleet iltani ohjelmistoa. Pitkästä aikaa näpräsin rintarosseja katsoessani herrasmies Poirot`ia tv:stä ja luonto-ohjelmia myöhemmin Areenalta. Lukea en ole jaksanut.

Jäätelöhimo

ajoi minut ulos illan tullen. Palautin lähikauppaan bongatut tölkkini ja löysin matkalta yhden lisää. Ostin litran appelsiinijäätelöä (söin vain pienen osan), rahkaa ja ison pullon kivennäisvettä. Kauhea janokin iski, viikolla paistamani lohi, jota olen syönyt pitkin viikkoa, taisi tulla suolatuksi rennolla ranteella.

Janatuista illan päätteeksi

muutama rivi. Hän kirjoittaa:

Fariseusten mielestä sapatti oli lakia, jota ihmisen oli noudatettava päästäkseen taivaaseen. Jeesuksen mielestä taas sapatti oli Jumalan antama lahja ja lepo. Se oli ennakkokuva evankeliumista. Jeesus tiesi, että hän hankkisi pian ristillä ihmiskunnalle levon kaikista lain vaatimuksista. Kuka tahansa voisi päästä Jumalan kansan lepoon aivan ilmaiseksi, vain uskomalla evankeliumin.

Jeesus tarjoaa tänään sinullekin sapatin lepoa: lepoa synneistäsi, suruistasi ja huolistasi. Kaikki on jo täytetty - uskothan sen! -Jää luoksemme -kirjasta, s.95

Olipa erinomaisen rohkaiseva ja lohduttava sana väsyneelle ihmiselle, minulle. Ehkä se oli sitä sinullekin, arvoisa lukijani, niin toivon!