07.02.2016 - Sunnuntaiehtoota!

Monta päivää on vilahtanut enkä ole ennättänyt kirjoittaa! Kutominen on lähes ainoa asia, mikä sujuu helposti vaan sohvalla maaten mitään sen enempää ajattelematta. Kaikki muu teettää työtä ennen kuin pääsen alkuun.

Raamattua olen lähinnä kuunnellut, psalmeja kylläkin lukenut. Saarnoja kuuntelen myös, samoin Norvannon raamattuopetuksia. Niitä kuuntelen välillä kävellessäni kuten tänäkin aamuna. Youtubesta kuuntelen klassista musiikkia toisinaan.

Aamulla

alkoi sataa vettä, kun olin lenkillä. Ei se kovin haitannut, mutta kastuin kyllä reippaasti. Jo ennen avantoon pulahtamista. Olen ruvennut laskemaan, montako rintauintivetoa uin avannossa ja lisännyt määrää, jos siltä on tuntunut. 57 vetoa tänään, kiersin lähes koko avannon ja se on aika iso. Päätä en kastele. Olen keksinyt laittaa pyyhkeeni turbaaniksi päähän uidessani. Näin en jäähdy lisää pään kautta. Lisään vaatteita uinnin jälkeen repusta ja koska satoi, juoksin palatessa ensimmäiset pari sataa metriä, että aloin lämmetä. Kyse ei ole mistään itsensä kiduttamisesta, päinvastoin - olo on huippu, kun veri kiertää!

Kotona vaihdan kuivat vaatteet, lisään villapaitaa ja aamutakkia ja riisun niitä vasta, kun alkaa tulla kuuma. Avantouinti on todella piristävää monessakin mielessä.

Soitin sairaalaan

ja kerroin tulevani piakkoin. Ari oli ollut kuumeinen illalla, eikä häntä nostettu istumaan. Hän oli todella iloinen, kun menin; oli odottanut ja toivonut, että tulisin. Niinpä olin itsekin hyvällä mielellä. Istuin sängyn vieressä pyörätuolissa ja ryystin termospullollisen kahvia, joka on tosin vain kaksi kupillista. Annoin Arin haistella, sillä kahvin tuoksusta Ari pitää. Terveellisempää sitä olisikin vain haistella juomisen sijaan.

Oli siis onnistunut sairaalareissu tänään. Sairaala on oma maailmansa, on vähän pöllähtänyt olo, kun sieltä lähden. Olin oikein iloinen, että menin tänään. Eilen oli jo sellainen olo, että haluan mennä, mutta en ehtinyt. Ompelin tyynyliinoja ja kuuntelin saarnoja. Kävin saunassa ja uimalenkillä. Siivonnut en ole tällä viikolla suuremmin. Ei ole innostanut se homma.

Kastesaarna

ja erinomainen sellainen löytyi eilen www.lhpk.fi -sivulta. Jos joku haluaa kuunnella, ota etusivu ja sieltä kohdasta "Vanhoja saarnoja ennen vuotta 2012 löytyy täältä", ja klikkaa täältä-sanaa. Kun rullaat listaa alaspäin, löytyy Luukkaan seurakunta, Markus Pöyry ja päivämäärä 2013.01.13. ( Siis uudempi kuin em. vuosiluku!)

Noita vanhempia saarnoja ei ole kukaan ehtinyt päivittää ja laittaa oikeisiin paikkoihin, joten niitä on vaikea löytää, jos etsii jotain tiettyä. Mutta välillä aina löytyy sellainen, jonka laitan ylös, että voin kuunnella toistamiseenkin, koska muisti ei ole enää terävä, jos on koskaan ollut.

Lyhyesti kerron saarnasta vain jotain. Tietty pukeutuminen vaatii omanlaistaan käytöstä, esimerkiksi papin tai poliisin ollessa virka-asussa hänellä on tietty asema.  Kun minut kastettiin lapsena, minut puettiin Jeesuksen lahjavanhurskauteen, valkoiseen pukuun, jota kastepuku edustaa. Tämä puku on minulla aina sen jälkeen ollut päälläni. Ryvetin sitä aikoinani, mutta sain palata ja Jeesus puhdisti pukuni, kun tunnustin syntini ja halusin seurata häntä.

En ole itseni oma, olen kalliisti ostettu, kuten jokainen ihminen. Kun meidät on otettu kasteessa Jeesuksen omiksi, palatkaamme hänen luokseen, jos olemme joutuneet eroon hänestä. Kaste ei siis ole mikään joskus tapahtunut juttu, vaan se on todellisuutta tänä päivänä ja vaikuttaa elämäämme jatkuvasti. Asiasta on erilaisia käsityksiä, mutta minä uskon näin.

Ilta on tullut,

pian on aika mennä nukkumaan. Olen nukkunut hyvin ja riittävästi sen jälkeen, kun aloitin jälleen kiltisti ottamaan melatoniinia. Minulle riittää alle mg/ilta ja nukun koko yön. Mahtavaa herätä, kun on aamu eikä yö, kun silmänsä aukaisee!

Jehova es mi pastor; nada me faltará. -esp. -Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. -Psalmista 23.

-Tuo on toistaiseksi ainoa lause Raamatusta, minkä osaan espanjaksi, ja sekin minun piti tarkistaa kolmesti ennen kuin saatoin kirjoittaa sen tänne. Toivon ehtiväni huomenna edes hetkeksi pistäytyä espanjan tunnille kurssiltani, joka on samassa kerroksessa huomenna espanjan oppitunnin aikana. Laiskasti olen lukenut, vaikka aina päätän, että luen ääneen vähintään yhden kappaleen päivässä. En vaan muka ennätä! Tai jos ehtisin, en jaksa!

Huomenna nastakengät jalkaan, liukasta on! Voi hyvin ja ole iloisella mielellä, arvoisa lukijani!

jk. Jehová-sana on VT:ssa kuulemma käytetty aluksi sen takia, että kirjoittajat ovat lisänneet tahallaan väärät vokaalit, etteivät ihmiset vahingossa lausuisi Jumalan nimeä. 1800-1900 -luvun taitteessa kuulemma vasta on selvinnyt, että oikeat vokaalit väleihin muodostavat sanasta Jahve-sanan. Otin selvää Wille Huuskoselta, kun useampi lukija ihmetteli Jehová-sanaa. Gideonien UT:ssa Jumalan nimestä käytetään Díos tai Señor -sanaa espanjalaisessa käännöksessä.