30.01.2016 - Kulttuuria!

Olin teatteriesitystä katsomassa! Aiemminhan kerroin, etten aio käydä kyseisessä paikassa, enkä tosiaan olisi nytkään mennyt, ellei ystävä olisi tahtonut seurakseen. Ja kun meitä lähti MS-yhdistyksestä iso porukka, niin olinpa siellä sitten minäkin.

Vettä satoi

ja olisi ollut mukava jäädä sohvalle kutomaan, mutta sain kyydin kotiovelta perille ja takaisin. Se oli tarpeen, sillä kerrankin en ollut lenkkarit tai nastakengät jalassa ja joka paikassa oli jäätä ja vesilammikoita. Esitys oli Espanjankärpänen. Paljon laulua ja tanssia ja hauskoja esiintyjiä.

Kaksi miinusta esityksessä oli. (Ikuinen kriitikko oli paikalla.) Esiripun tilalla oli jotain nauhoja ja värivalot välkkyivät nauhojen liehuessa niin että osa ryhmäläisistämme sai suunnilleen migreenin. Itsestänikin välkkyvalot olivat epämiellyttäviä.

Esityksessä ei kirottu, mutta sen sijaan käytettiin lukuisia kertoja Jumalan nimeä tarkoittamatta kuitenkaan sillä mitään sen kummempaa kuin joku tarkoittaa, kun kiroilee. Ei pitäisi hokea "Jumalan kiitos" tai vastaavaa, ellei tarkoita sitä, mutta moniko asiaa ajattelee?

Mutta saimme kyllä nauraa paljon, sillä roolisuoritukset olivat mainioita, musiikki oli upeaa. Väliajalla nautimme leivoskahvit, kun kerran juhlaa oli lähdetty viettämään.

Tilinteon hetki

tulee kerran meille kaikille. Välitilinpäätöksiäkin on syytä tehdä, sekä hengellisesti että konkreettisesti. Sunnuntain messu ja ehtoollisella käynti on tärkein paikka hengellisen elämän tutkimiseksi ja uskon vahvistukseksi. Raamattupiirit, seuratilanteet ja muut kokoontumiset ovat hyvä lisä, mutta eivät "pääruoka".

Itselläni

on maallisen tilinteon päivä, vähän leikkimielinenkin sellainen, kun kuukausi vaihtuu. Olen kirjannut uskollisesti ylös ruokamenot ja muut.

Vielä en ole ynnännyt yhteen, mutta tällä kertaa olen ottanut kuvan tammikuulla löytämistäni tavaroista. Ihan kaikki ei ole kuvassa. Esimerkiksi huulirasva ei ole, mutta sellaisenkin löysin ja käytän myös.

Joku lukija siellä jo yökkäilee ja ihmettelee epähygienistä käytöstäni. Itse ajattelen niin, että ihmiset suutelevatkin ventovieraita ihmisiä ja tekevät paljon muutakin välittämättä vähääkään seurauksista. Löytöhuulirasvan kun putsailee, niin tuskin siitä talven pakkasilla pahoja tauteja saa. Päinvastoin, taitaa saada tarvitsemaamme vastustuskykyä vähän lisää korkeintaan. Sitä paitsi kamalat törkyturvat tuskin käyttävät mitään huulirasvoja - ja olenko itse sen kummempi?

Asioita voi ajatella

niin monesta näkökulmasta. Kunpa osaisin laajentaa omaani! On niin kovin kapea sihti useimmiten.

Lisäksi olen löytänyt muutaman rehellisen lantinkin, tölkeistä puhumattakaan. Mutta tammikuun pakkaset eivät ole kovin ansiokasta aikaa pullojen ja tölkkien suhteen. Ihmeen janoisia ihmiset kuitenkin ovat.

Itsekin ostin jopa yhden vichytölkin tällä kuulla. Yleensä en osta. Meinasin muka kuolla janoon käveltyäni kauppaan pitkän matkan ja kun olin tölkin tyhjentänyt, olin kuin uusi ihminen. Niin tarpeellista on nestetasapainon ylläpitäminen.

Huonekaluni

ovat jälleen vaihtaneet paikkaa. Eräs ystävä totesi muutama viikko sitten, että ruokapöytäni on eri paikassa kuin kuukausi aiemmin. No, se siirtyi sen jälkeen heti taas toisin päin. Tänään siirtyi painava, kyljellään palvellut hyllykköni vaihteeksi pystyasentoon. Keskipoikani tuli onneksi avuksi, en olisi saanut itse sitä ylös. En ainakaan helposti. Mutta ehkä jotenkin, jos olisi ollut pakko.

Miten on mahdollista, että joka raivauksen jälkeen huonekalut ovat "parhaassa mahdollisessa" järjestyksessä? Kuitenkin muutaman ajan jälkeen niitä on jälleen siirrettävä ja taas sama juttu! Mystistä! On halpaa hupia saada paras mahdollinen järjestys joka toinen viikko, joskus useamminkin.

Verhoja

olen myös lyhennellyt, kun ompelukone on esillä. Monet olivatkin liian pitkiä, kun en ole viitsinyt lyhentää. Olen vain kääntänyt niitälyhyemmäksi tai ne ovat roikkuneet, miten ovat roikkuneet. Olen sangen tyytyväinen verholliseen tilanteeseen. Tein jopa lenksut erääseen puoliverhoon ja nyt sitä on helppo siirtää sivuun tarpeen mukaan.

Käytän aina verhoja, sillä Kyyhkytupani on kadun vieressä. Päivällä on kiva nähdä ulos, mutta minusta ei ole hauskaa, joka ulkoa joku näkee sisälle. Sen takia erilaiset valoverhot ovat mukavia. En toki osta kaupasta uusia verhoja tai huonekaluja, vaan vaihtelen ja saan niitä ystäviltä. Koska olen itsekin jo patinoitunut ja kulunut, en kaipaa uusia. Nautin kyllä kauniista ja iloisista asioista, mutta vanhakin voi olla kaunista. Me ihmisetkin voimme ilahduttaa toisiamme olemalla oma itsemme.

Surautin myös kirjekuoria valmiiksi mahdollista käyttöä varten. Kuvalehdistä saa kauniita ja persoonallisia, taatusti yksilöllisiä.

Kävelyä

on kertynyt tällä kuulla reilut 200 km. Olen siihen tyytyväinen. Venytellä pitäisi enemmän, mutta siinä olen laiska. Hierojalle olisi myös mentävä, mutta menen kun ennätän. Ensi viikolla alkaa viimeinkin odottamani

Kurssi!

Katsotaan, poikiiko se minulle työtä vai onko se ajantappoa vain koko homma. Onneksi...

... me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.
Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa;
mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.

Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?
Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?

Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.
Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.

Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?
Niinkuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina".

Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.
Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,
ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. -Room 8:28-

Huomenna

on jälleen messu, johtokunnan kokous ennen sitä ja kirkkokahvien yhteydessä pastorimme jatkaa Tunnustuskirjojen läpi käymistä seurakunnan kanssa. Odotan kovasti huomista, iloitsen messusta ja Mikaelin luterilaisesta seurakunnasta. Sydämestäni koen olevani armollisen Jumalan hyvässä hoidossa tässä seurakunnassa.

Voi hyvin, arvoisa lukijani!