28.12.2015 - Välipäiviä

Niinpä niistä pyhistä taas selvittiin ja ilolla elän arkista päivää. Pyykkiä olen pessyt ja leiponut lisää limppua, käynyt tänään Arin luona ja kävellyt.

Kävely ja pipot

ovat olleet jouluni "pelastus". Olen kävellyt kymmenisen kilometriä joka päivä, se on antanut henkisiä ja fyysisiä voimia. Joulu taitaa olla ylivoimaisesti vaikeinta aikaa minulle. Ja monelle muullekin, sen tiedän. Pipoja olen myös vääntänyt, filmejä katsonut. Raamattua kuunnellut ja saarnoja ja opetuksia myös.

Eilinen messu

oli ihana. Olin kanttorin hommassa. Tein paljon virheitä, jotka soittotaitoiset kyllä huomasivat, mutta niillä, joilla ei ole nuottikorvaa, oli helpompaa. Markus Pöyryn saarna osui ainakin minuun: ei niin paljon itseen tuijottelua. Jeesus sanoi: mitä se sinuun koskee, Pietari, miten Johanneksen käy; pidä katse omassa kutsumuksessasi.

Oli lohdullista kuulla, että juuri tässä asemassa ja tehtävässä, jossa olen, on minun paikkani. Se on Jumalan asettama juuri minulle. Jos hän haluaisi, että olisin jossain muualla, minähän olisin. Niinpä olen turvallisella mielellä alkavankin vuoden suhteen. Ei tarvitse murehtia. Saan olla Jeesuksessa, hän pitää minusta huolen.

Kalle Väätäinen

saarnasi myös erinomaisesti eilen, kuuntelin tänään www.lhpk.fi -sivulta. Hän sanoi muun muassa näin:

Syntiinlankeemus on turmellut juuri Jumala-yhteyteen tarvittavat osat ihmisessä. Ihminen ei voi luonnostaan uskoa. Jeesuksen piti tulla maan päälle uskomaan minun puolestani Jumalaan. -Väätäinen

Panemalla toivoni Jeesukseen, jonka usko ja puhtaus ja pyhyys ovat täydellistä, minä siis pääsen osalliseksi Jumalasta. Jeesuksen avulla, hänen kauttaan. Siksi Jeesus tuli, että minulla olisi toivo. Itse en kykene uskomaan! Tämä on ilosanoma minulle ja ja sinulle, hyvä lukijani: me saamme aivan tällaisina omistaa kaikki Jumalan lupaukset itsellemme ja ne ovat meidän. Jeesus on tehnyt sen mahdolliseksi ottamalla päällemme meidän syntimme ja antamalla meille oman puhtautensa.

Joulunajan

eräs ihana tapahtuma oli, kun tapasin kahdesti erään ihmisen, joka on syvän surun vallassa. Kun menin uimaan eräänä aamuna, rukoilin, että tapaisin tuon henkilön ja mietin, mitä hänelle sanoisin. Yllättäen kohtasimme ja sain sanoa hänelle, mitä mielessäni oli eikä muita ollut paikalla. Ja sama tapahtui toisenkin kerran. Nämä ovat sellaisia Jumalan ihmeitä!

Nyt väsyttää, toivotan Jumalan siunausta vuoden viimeisiin päiviin, arvoisa lukijani! Vietän pari seuraavaa päivää lastenlasteni seurassa. Se on ilo ja onni!