18.12.2015 - Sadepäivä

Eilen oli mahtava kävelysää: ei yhtään liukasta, lunta mukavasti ja leuto ilma hengittää. Kävinkin useampaan kertaan lenkillä. Postissa yhden kierroksen. Toisen tuottajien torille ja illan päätteeksi kävelin Palosaarelle Wycliffen rukouspiiriin. Meillä oli vähän kuin joulujuhla. Puhuimme paljon, rukoilimme paljon ja nautimme runsain määrin herkullisia pöydän antimia, joilla Rade oli meille pöydän kauniisti kattanut. Viisi naista meitä oli, sopiva määrä rukousryhmäksi.

Nautin niin

yhdessä rukoilemisesta! Siitä ilmapiiristä, mikä nousee siitä, kun jokainen on yksin Jumalansa edessä, mutta yhdessä. Ei mitään hätiköityjä rukouksia, vaan olemista läsnä ja Jumala on siinä. Minun on helpompi rukoilla yhdessä muiden kanssa ollessani kuin yksin ollessani. Tai se on niin erilaista, että yksinolorukousta ei oikein erota rukoukseksi kuin joskus harvoin, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Jahas, kone temppuilee

joten on joka kappaleen välissä tallennettava taas kaikki. Liekö langoilla sähinää, vai mistä johtuu moinen katkeilu.

Palatessani

illalla kotiin kaupungin kautta bongasin joitakin pulloja ja tölkkejä. Kävely ja bongaus on hyvä yhtälö. Kotona vessassa minulla on kalenteri, johon teen muistiinpanoja ja jota täyttelen kuin paraskin yrittäjä. Lasken yhteen kuukauden ja vuoden tilastot, vertailen edellisiin vuosiin. Harmi, etten ole kirjannut ylös muita kuin tölkkitavaraa!

Olenhan löytänyt kadulta rahaa, lukuisia täysiä kaljatölkkejä, maitopurkin, kukantaimia, tukkanipsuja jos minkälaisia. Viikko sitten löysin kinkkupaketin. Päivämäärä oli edessäpäin, paketti avaamaton. Lahjoitin sen lähistöllä olevalle hepulle, jota otti sen kiitollisuudella vastaan. Hän näki, että löysin sen aseman penkiltä, koska istui itse aseman sisällä. Olisin voinut itsekin sen napsia poskeeni, en ole nirso, mutta mukava oli tehdä lahjoituskin. Hyvä mieli tuli meille kummallekin.

Eilen hoitelin

pikkuista Amandaa, 11kk. Meillä sujuu jo hienosti yhdessä olo, vaikka tytär ei olekaan paikalla. Tyttö hokee kuulemma usein mummoa ja paappaa ja yhdistää meidät toisiimme, vaikka käykin usein paapan luona niin etten minä ole siellä eikä paappa liioin täällä, kun lapsi käy luonani. Odotan vain aikaa, että voin tehdä tytön kanssa kaikkea kivaa, jota teen Evenkin, 5v, kanssa. Tämä tosin asuu kaukana ja näen häntä harvoin. Mutta hyvä näinkin.

Vesikeli tänään,

mutta aamulla ei sentään satanut, kun kävin kaupassa ja postissa. Vähän liukasta oli. Parin tunnin päästä suuntaan nokkani Citymarkettiin, jossa olen lupautunut olemaan kolmesta kuuteen tavaran vastaanottajana. Vaasan alueella toimiva Lähimmäisyhdistys tekee satamäärin paketteja ihmisille, jotka ovat hakeneet ruoka-avustusta jouluksi. Lukuisat vapaaehtoiset ovat pakettaja kasaamassa Palosaaren srk-talolla. Suunnaton määrä yrityksiä on myös lähtenyt mukaan antamaan lahjoituksia! Se on iso kiitosaihe!

Jos olisin nuorempi,

tuo olisi juuri sitä, missä tahtoisin olla kokosydämisesti mukana. Voin toki nytkin olla, mutta vain pieneltä osalta. En jaksaisi enää sellaista rumbaa. Mutta tulevalta vuodelta odotan kyllä uutta. Jospa vaikka saisin töitä! Olen menossa te-keskuksen järjestämälle monen viikon kurssille lähiaikoina ja jos sitä kautta ei mitään löydy, niin sitten en enää havittele mitään palkkatyön näköistä. Eipä sillä, etteikö minulla tekemistä ole nytkin.

Jumalan sanan

itselleni sain tänä aamuna Petri Hiltusen saarnasta, jonka hän on pitänyt 12.1. 2014. Aiheena on

Hyljätyn kaste (www.lhpk.fi).

Kyse on hoviherrasta, joka on tehnyt tuhansien kilometrien matkan päästäkseen Jerusalemin temppeliin. Temppelin sisälle hän ei toki ole päässyt, sillä hän on pakana, siis ei-juutalainen. Toinenkin syy on, miksi hän ei koskaan voisi päästä Jumalan seurakunnan jäseneksi: hän on eunukki.

Jesajan kirjan kirjakäärön hän on kuitenkin saanut hankituksi ja sitä hän lukee kotimatkallaan vaunujen vieriessä pölyistä tietä pitkin.

Lähettääpä Jumala sitten Filippuksen keskeltä mahtavaa herätystä autiolle Gassan tielle. Mitä ihmettä hän siellä tekee? No, se selviää, kun Pyhä Henki kutsuu Filippusta ja sanoo, että TULE LUO ja pysyttele lähellä NÄITÄ vaunuja. Markus Pöyry selitti kerran tämän kohdan edellä mainitulla tavalla. Tuota sanat tarkoittavat alkukielen mukaan.

Pyhä Henki oli jo siellä vaunujen luona, jossa hoviherra luki Jumalan sanaa. Pyhä Henki on aina siellä, missä Jumalan sanakin. Ja Jeesus on siellä myös, sillä hän itse on Sana. Koska hoviherra ei ymmärrä lukemaansa, alkaa Filippus selittää hänelle. Näin kulku jatkuu ja mies ymmärtää tarvitsevansa kasteen eikä mitään estettä sille ole, koska hoviherra uskoo.

Mikä valtava sana Jesajan kirjasta

löytyi hoviherralle rohkaisuksi, vahvistukseksi ja uskon tueksi, luvusta 56:

Näin sanoo Herra: Noudattakaa oikeutta ja tehkää vanhurskaus, sillä
minun autuuteni on lähellä ja minun vanhurskauteni ilmestyy.
2. Autuas se ihminen, joka tämän tekee, se ihmislapsi, joka tässä pysyy, joka pitää sapatin eikä sitä riko, joka varoo kätensä tekemästä mitään pahaa!
3. Älköön sanoko muukalainen, joka on liittynyt Herraan: "Herra erottaa minut peräti kansastansa", älköönkä kuohittu sanoko: "Minä olen kuiva puu".
4. Sillä näin sanoo Herra: Kuohituille, jotka pitävät minun sapattini ja valitsevat sen, mikä minulle otollista on, ja pysyvät minun liitossani,
5. heille minä annan huoneessani ja muurieni sisällä muistomerkin ja nimen, joka on poikia ja tyttäriä parempi; minä annan heille iankaikkisen nimen, joka ei häviä.
6. Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani,
7. ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.

Herran Henki kuljetti Filippuksen pois, kun hän oli työnsä tehnyt. Hoviherra jatkoi matkaansa iloiten kuten kuka tahansa ihminen, joka on tullut Jumalan kohtaamaksi.

Sana,

jonka minä sain Jumalalta pastorin puheesta ja jota kyynelin kirjoitin ylös itselleni rohkaisuksi, ja nyt myös sinulle, arvoisa kuulijani:

JUMALA TIETÄÄ, MITÄ HÄN TEKEE!

Kun Jumalan sana "osuu" ihmiseen, kuten nuo sanat minuun, sen tietää siitä, että ne osuvat kuin tikku sormeen tai vesisuihku kasvoille. Sanat ovat tavallisia sanoja, eivät mitään hyperihmeellisiä. Mutta niissä on voima. Jumalan sanassa on aina sellainen voima, että se muuttaa ihmisen. Sen takia uskokin syntyy vain Sanan voimasta. Ei meidän puheistamme tai viisauksistamme, vaan ainostaan Jumalan omasta Sanasta, jossa on voima.

Olkoon viikonloppusi ja neljäs adventtisi siunattu, hyvä lukijani!