Kategoriat: Ajankohtaista
Flunssahan se taas yrittää, siitä kai lyijykoivet ja muu velttous. Olen kuitenkin kävellyt tänäkin aamuna. Illalla satoi kevyen lumikerroksen, on valoisaa ja kaunis päivä tänään.
jouluradiosta klassista kanavaa, mutta sen lisäksi monta Petri Hiltusen saarnaa aamulla loikoillessani. Haluan jakaa sieltä kirjoittamiani ajatuksia:
- Usko Jeesukseen on tärkein ihmistä määrittävä asia
- Tekojen tie ei ole taivastie
- Ihminen pelastuu uskomalla Jeesukseen
- Usko saa meidät tekemään hyviä tekoja
- Pelastus tulee lahjana Jumalalta ja se otetaan vastaan uskolla, jonka Jumala antaa, lahjana senkin
Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen.
Te saatte vaeltaa edellä valmistetuissa teoissa.
- Kristus meissä tekee hyvää ja me vaellamme hänen teoissaan, koska olemme pelastettuja
Petri Hiltunen selittää erään vaikean kohdan:
Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen. -Matt 11:12
Tätä kohtaa ovat kuulemma miettineet muutkin kuin minä! Vasta v. 1968 joku juutalainen (Fusser tms.) on selittänyt kohdan alkukieleen perustaen. Raamattu selittää itse itseään, ja niinpä Miikan kirjassa (VT) sanotaan:
Murtautuja kulkee heidän edellään = Herra kulkee heidän edellään.
Murtautuja on Johannes Kastaja, joka on Vanhan Liiton mies. Hän mursi vanhan liiton, teki aukon, jonka kautta ihmiset pääsevät murtautumaan uuteen.
Yöpaimen potkaisee aamulla aukon aitaukseen niin että lampaat pääsevät aukosta laitumelle päivän tullen. Johannes Kastaja edusti vanhaa liittoa, oli viimeinen VT:n profeetta.
Ulos murtautuvalle lampaalle tuli uusi paimen, Jumala itse johtaa lampaita.
Ulosmurtautujat pitävät hallussaan uutta valtakuntaa, He eivät omista sitä, sillä se on Jumalan valtakunta, taivasten valtakunta. Mutta me saamme elää hyvän Paimenen lampaina .
Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa, ja jokainen tunkeutuu sinne väkisin. -Luuk 16:16
Ne jotka tunkeutuvat Jumalan valtakuntaan, lähtevät pois Saatanan valtakunnasta. Aukko näiden kahden valtakunnan välillä on Johannes Kastajan saarnauttaman evankeliumin vaikuttama. Jokainen meistä on jommassa kummassa valtakunnassa, hyvä lukijani!
Kun ihminen vapautuu Saatanan orjuudesta, hän tulee Jumalan omaksi. Hän ei ole itsensä oma, kuten Raamattu opettaa, vaan Kristus itse johtaa häntä.
Mikä saa tämän murtautumisen aikaan? Sen tekee nimenomaan Johanneksen saarnaama evankeliumi, ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta. Tuo sanoma tärisytti muureja! Laki osoitti ja osoittaa ihmiselle synnin, ilosanoma aukaisee muuriin ihmisen mentävän aukon.
Evankeliumin kuuleminen avaa tien!
on monenlaisia, opettaa Hiltunen. Toiset suuttuvat, kun lakia saarnataan: aina tuollaista vaatimusta! Kun julistajat saarnaavat sen sijaan pelkkää evankeliumia ilman lakia, ihmiset kuvittelevat, että kaikki on sallittua ja hyväksyttävää; ei ole mitään syntiä. Sen takia voidakseen ottaa ilosanoman vastaan, on tultava syntiseksi ja se tapahtuu lain kautta. Lain kautta tulee synnintunto - sen jälkeen ilosanoma voidaan ottaa vastaan.
Autuas se meistä, joka kuuntelee ja ottaa vastaan lain sanat, myös meistä vanhoista uskovista. Näin saamme uudistua evankeliumin sanasta mekin uudelleen ja uudelleen.
olivat niin tärkeitä, että halusin kirjoittaa ne ennen kuin ne jäävät kirjoittamatta kaikessa hässäkässä. Kyseinen saarna on pidetty 15.12.2013 ja sen lähipyhinä pidetyt.
Siirryn sohvalle jatkamaan loikomista. Jospa saisin vähän nukahdettua ennen kuin kävelen viideksi Kirjastonkatu 5:een messuun. Nuoremme tulevat poikkemaan luonani ennen Tampereen junaan hyppäämistään. Olihan meillä hienot juhlat eilen miniän vanhempien luona! Sen jälkeen oli mukava käydä lenkillä ja kotoilla kaikessa rauhassa.
Tänään
kirkkokahvien jälkeen Markus-pastori pitää meille vielä opetustuokion, en muista aihetta. Illan päätteeksi meillä on johtoryhmän kokous, joten ilta on pitkällä ennen kuin olen kotona. Mutta ilolla lähden liikkeelle.
Lähde sinäkin, arvoisa lukijani: paikalle tai mene nettiin kuuntelemaan hyviä saarnoja. www.lhpk.fi
Etusivulla on erään Luukkaan seurakuntalaisen (=Seinäjoella) kirjoitus, jossa sanoitetaan hyvin pitkälle myös minun tuntojani.