Kategoriat: Ajankohtaista

Juhlaa on pukannut. Mukavaa on ollut ja tänäänkin vielä huippupäivä.

Torstaina

vanhainkoti Tammikartanon juhlasalissa laulatin joululauluja Hannan kanssa. Olin pyytänyt hänet lauluavuksi, sillä ajattelin itse säestää pianolla. Hannan ääni oli kuitenkin flunssainen ja itse panikoin soittamista sen verran, että otinkin kitaran ja lauloimme yhdessä. Niin se meni hienosti.

Tosin laulaessamme ajattelin, että huonosti menee. Soitin miten sattuu ja lauluni oli melkoista määkimistä. Pidän enemmän hengellisten laulujen laulujen hetkistä, sillä joululaulut ovat aika vaikeita. Niissä on korkeita ja matalia kohtia, älyttömästi ylennyksiä ja alennuksia ja ties mitä kiekauksia. Kauniita ne ovat, totta kai. Mutta tällaisen taviksen soittaa ja laulaa - ei mitään niin mukavia.

Lauluhetken jälkeen olin Arin luona. Hän istui tuolissaan osaston käytävällä ja minä vieressä soittelin pianolla jouluvirsiä, -lauluja ja muutakin. Meitä nauratti mahdottomasti, sillä joka välissä, kun soittoani ei kuulunut, läheisestä huoneesta kuului jonkun mummon kantava Lännen lokari -tyylinen laulelu iloisesti ja pontevasti!

Vieressäni istui mummo

laulamassa mukana. Tunnin soiteltuani hän totesi, että eiköhän meidän pitäisi ottaa viimeinen laulu, kun on tässä muutakin tekemistä niin ettei ehtisi oikein enää laulaa. Myöntelin ja siirryimme aulaan. Hain Arin Viktorin, kuuntelulaitteen, ja kuuntelimme Loirin Joululauluja yhdessä muutamien muiden kanssa.

Perjantaina

 oli Arin osaston joulujuhla. Arin vuode oli tuotu käytävälle ja hoitajat häntä siinä hienosti hoitelivat. Arilla oli ollut vähän lämpöä, siksi ei ollut tuolissaan. Tytär ja Amandakin tulivat juhlaan. Amanda osoitteli Aria ja totesi, että paappa. Muitakin sanoja hänellä on jo paljon.

Lauluryhmä lauloi, minä säestelin heitä parhaani mukaan ja itsekin lauloin Kreeta Haapasalon joululaulun, se on lempilauluni ja joka joulu syytä muistutella sitä mieleensä. Luepas sanat, löytynevät netistä.

Paljon muutakin

on näihin päiviin liittynyt ja olen aika lailla hajoamaisillani. Mutta tämän päivän me vielä juhlimme - huomista messua unohtamatta! Yksi lapsistamme on valmistunut ammattiin kuten hänen puolisonsakin ja vietämme isohkolla joukolla juhlaa lapseni anoppilassa, jossa on enemmän tilaa kuin minun pikkuruisessa kyyhkytuvassani.

Itse olen ilokseni saanut leipoa kakun juhlaan ja toivon sen maistuvan.

Kone on katkaissut yhteyden jostain syystä monta kertaa, lopetankin tähän. Koristelen kakun, pian saan veljen perheen vieraakseni ja sitten lähdemme Aria katsomaan ja vähän myöhemmin juhlimaan!

Iloa viikonloppuusi, arvoisa lukijani!

Sinuun, Herra, minun silmäni katsovat!