01.02.2014 - Tampereella, nääs!

Seitsemän pakkasastetta.

Punaisen golfin haltija ilmoittautuu.

Jyrki keksi ruveta autoilmoituksia tutkimaan ja mehän pingahdettiin Tuusulaan tutkimaan kyseistä golfia. Kamala ajokeli oli, koeajettiin auto enkä siinä kauan vanhennut asiaa miettiessäni.

Rukoilin paria merkkiä auton suhteen ja ne täsmäsivät. Kun auton rekkarissa vielä oli kolme seiskaa, niin se näytti sitä näpsäkämmälle.

Körötin Tuusulasta Espooseen lumisateessa Jyrkin perässä. Eksyin,lähdin seuraamaan väärää autoa. Kännykässäni virta vähissä, olin aivan rauniona. Hermo-sellaisena.

Viimein ajelimme niin, että Jyrki seurasi minua enkä minä häntä. Perille selvittiin. Lunta pyrytteli, keli näytti kurjalta, mutta päätin lähteä Pohjanmaalle päin, niin ettei huomenna tarvitsisi ajaa niin pitkästi. Onneksi sää parani jossain vaiheessa matkaa.

Tampereellakin sähläsin, mutta viimein erotin Teron seisomassa tien poskessa.

Onnettomuus on jättänyt minuun aikamoisia traumoja. Jyrkin kyydissä huomasin yllättäen hermoilevani, kun auto vähän liirasi. Itsekseni ajaessa monesti tuntui, että auto huilii jään päällä, vaikka se ei sitä tehnyt.

Teron ja Karoliinan kotona sain mennä saunaan melkein heti. Nyt olen pitsan uunivahtina, kun nuoripari on saunassa. Huomenna sitten kotimatkalle. Esirukoukset ovat paikallaan, kiitos niistä.

Ennen itsenäisyyspäivän aikaista onnettomuutta pidin kolarointia mahdollisena, mutta epätodennäköisenä itselleni. Nyt ihmettelen, että saan auton pysymään omalla kaistallaan. Epäilyttää, että se singahtaa pientareelle hetkenä minä hyvänsä.

Kiitollisin mielin huilaan nyt näitten rakkaitten ihmisteni luona, aikomattani. Ei aamulla tiedä näköjään, missä päänsä illalla kallistaa.

Jumalan väkevän käden alle pyydän kätkeytyä tälläkin hetkellä kuten tulevina päivinä. Siinä olkoon myös sinun paikkasi, arvoisa lukijani!