02.02.2014 - Pelko ei ole naurun asia!

Turvallisesti kotona, kiitos Jumalan ja kiitos esirukoilijoiden!

Tero teki selkeän kartan, jonka avulla selviän Tampereen läpi moottoritielle. Hän näytti jopa tietokoneen kuvaruudusta risteykset, joissa lukee Vaasa.

Tuo on aivan turhaa, sanoin. Ehdin eksyä jo monta kertaa ennen kuin pääsen moottoritielle.

Mikä piti ikävä kyllä täysin paikkansa. Tero seisoi kadun kulmassa, kun lähdin kartta etupenkillä ajamaan. Pari sataa metriä ajettuani kännykkä soi: lähdit väärään suuntaan!

Siinä vaiheessa nauratti vaan. Mutta kun ohitin Teron ja pääsin seuraaviin valoihin ja käännyin, Tero soitti uudestaan. Ei voi olla totta: olin jo ohittanut tienhaaran, josta olisi pitänyt kääntyä!

Tero näytti seisovan edelleen passissa tien kulmassa, kun käännyin viimein oikeaan suuntaan, nyt jo itku silmässä.

Jalasjärvelle asti, eli yli puolet matkasta meni lievän kauhun ja pelon vallassa. En luottanut yhtään siihen, että renkaat pitävät ja pysyvät tiellä. Kaarteissa hiljensin, koska arvelin auton jatkavan suoraan, vaikka käänsin rattia.

Minua ei ole koskaan ohiteltu niin paljon kuin tänään ja eilen. Ehkä jatkossa samaa seuraa, mutta ei haittaa. Sitä paitsi, ohitin minäkin kaksi autoa eilen Helsingin moottoritiellä.

Jalasjärven pysähdyksen jälkeen ei ollut enää mäkiä (niissä minun teki mieleni jarruttaa, auto tuntui kiitävän kuin raketti) ja aloin rentoutua. Kuudenkympin rajoitusalueilla suorastaan nautin ajamisesta.

Minä, vanha kunnon rallikuski, olen nyttemmin täysi nöhvö! Onneksi loppumatkalla huomasin vähitellen ajoluottamukseni lisääntyvän.

Sairaalan pihassa huokasin helpotuksesta. Lähes perillä. Kävin Arin luona kertomassa autokuulumisia. En tosin ehtinyt kertoa paljon mitään, sillä sain ruveta hosumaan, kun Ari oli niin limainen ja muuta sellaista. Hyvä, kun menin. Aina, kun satun mennä poikkeaviin aikoihin, näen johdatusta asiassa: Ari tarvitsee apua.

Sen takia en tavallisesti mene poikkeavana aikana. En kestä nähdä Aria huonossa jamassa.

Kotona olen katsellut videolta Kahden kerroksen väkeä. Kesyä, helppoa, rauhallista. Vielä aion kuunnella Markus Pöyryn tämän päivän saarnan, jos se on tullut Lähetyshiippakunnan sivuille.

Mukavia unia, hyvä lukijani!