31.12.2013 - Kiitos menneestä, tulkoon uusi vuosi!

Lämpöasteita, ei lunta.

Sain rukousvastauksen.

Päätin lähteä eilen kirpparille, vain yhden tuotteen halusin löytää:
vihreää puuvillankaa rintarossien tekemistä varten, tölkinnipsuja yhteen virkaten.

Langanloppuja myydään kirppareilla yleensä pusseissa, joissa on muutama kerä laatikon pohjalle jääneitä, omistajalleen tarpeettomia nyttyröitä.

Minähän löysin lankani, Jumala vastasi rukouspyyntöni ja kiitän siitä. Vihreää lankaa oli eniten, muitakin sopiva värejä mukana.

Käteen kirpparilta jäi myös iso Tupperwaren maitokannu, varmaan käyttämätön, jossa on tiivis kansi. Vien sen velipojalle. Hakaneuloja ostin myös, ne eivät ole ruosteessa vaan ihka uusia. Nipsukoruja varten.

Vuoden lopussa tapaan tehdä inventaariota elämästäni. Tein sitä tänään Arin kanssa. Olimme hänen kanssaan sairaalan ala-aulassa pari tuntia ja Arin huoneessa vielä ainakin tunnin ennen kuin lähdin kotiin.

Ari voi oikein hyvin, hän sai sanotuksikin minulle pari sanaa, jota tapahtuu joskus harvoin, kun hän on virkeä. Minulle se oli enemmän kuin sata jänestä, kuten Nivalassa sanotaan.

Vuoden saldo omalta osaltani:
- pelkkää plussaa!
- ikävät asiat ovat painuneet unhotuksen suohon, ainakin suurimmaksi osaksi aikaa. Eivätkä nekään ole olleet merkityksettömiä tietenkään.

Raamattu lupaa, että kiitollinen mieli on kuin alituiset pidot. Sitä paitsi "kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, joita Jumala rakastaa." Ja vielä "ne, jotka Herraan katsovat, eivät joudu häpeään."

Tarkennusta:
- keväällä olin tosi synkkänä, podin syvää yksinäisyyttä sisimmässäni. Nyt se tunne on lientynyt eikä siinä ole enää samaa voimaa, mikä on hyvä asia.
- elokuussa monen vuoden uupumukseni sai lähtöpassin: aloin nauttia elämästäni kuin hepo kesästä!
- syyskuussa pääsin ja kykenin töihin - vieläpä kirjastoon, jota en olisi osannut uneksiakaan! Ja uupumus on edelleen poissa!
- joulukuun alussa jouduimme tyttären kanssa onnettomuuteen, jossa olisimme voineet molemmat kuolla tai vähintään vammautua pahasti.

Miten kävi:

- tytär joutui pakkolepoon lenkkeilystään ja urheiluharrastuksestaan joksikin aikaa, mikä on tietysti ikävää. Mutta:
- hän on saanut ja saa levätä ja opetella elämää vähän toisesta näkökulmasta, mikä on suuri rikkaus ja bonusta elämän kilparadalla.
- hän on saanut nauttia miehensä huolenpidosta ja ystävien ja sukulaisten rakkauden osoituksista, mikä on rikkautta sekin!
- minäkin nuoleskelen vielä haavojani ja ihmettelen, että olen hengissä. Löysin itsenstäni jälleen synkeitä synnin ja itsesäälin syövereitä onnettomuuden jälkimainingeiden huuhtoessa autonromuni rippeitä kaatopaikalla, mutta:
- Jumalan sana kantaa, elämä kantaa.

Lisäksi Ari ja minä olemme päässeet adventtina osallisiksi luterilaisesta pienestä seurakunnasta, joka perustettiin 1.12. ja joka opetuksensa puolesta on juuri sitä, mihin henkeni yhtyy. Nyt Arillakin on oma pastori, joka vastaa hänen hengellisestä elämästään. Minulle se on suuri helpotus.

Onko siis aihetta muuhun kuin kiitokseen - ei!
Elämässä on ja pitää olla aina jotain hiertäviä asioita. Mehän jättäisimme Herramme etsimisen siihen paikkaan, jos pärjäisimme itse. Ihminen on sellainen. Hän kuvittelee pärjäävänsä omin voimin kuten lapsi siihen asti, kunnes tulee vaikeuksia. Sitten huudetaan äitiä tai isää apuun.

Ulkona alkoi rakettien pauke. Minä aion nauttia vuoden viimeiset tunnit omassa seurassani. Kävin saunassa, pesin pyykkiä, jota on vielä kuivurissa. Mankeloin lakanat, kun ne ovat sopivan kosteita vielä. Kudon sukkaa äidille, kuvassa oleva sukkapari, ehkä luen, ehkä kuuntelen radiota tai katson teeveestä jotain.

Psalmeja luen ennen nukkumaan menoani. Ja luultavasti käristän pari grillimakkaraa, ettei nälkä yllätä kesken unien. Ja aamulla, jos Herra suo, herään uuteen aamuun ja vuoteen!

Onnellista Uutta Vuotta 2014, arvoisa lukijani virren 42 sanoin!

1.
On Jeesus nimi ihanin
sielulle uskovalle.
Se lohdun antaa vaivoihin,
tuo rauhan ristin alle.

2.
Se rohkaisee ja puhdistaa
ja hoitaa särkyneitä.
Se uupuneita vahvistaa
ja ruokkii nääntyneitä.

3.
Se nimi kallioni on
ja linna luja Herran.
Sen rikkaus on loputon,
muu kaikki viedään kerran.

4.
Oi Jeesus, veli, ystävä
ja paimen, kuninkaani
ja tieni, koko elämä,
sua kiitän, auttajaani.

John Newton 1779. Suom. Olli Vuorinen 1881. Uud. Tytti Jäppinen ja komitea 1979. Virsikirjaan 1986.