27.12.2013 - Välipäiviä!

Aamulla poutaa, kohta jo satoi vettä, nyt pieni lumikerros maassa ja edelleen satelee.

Joulunpyhät menivät kuin sumussa. Johtui varmaan onnettomuuden aiheuttamista jälkijäristyksistä.

Aattoaamuna olin pukeutumassa sairaalaan menoa varten. Pyöräillessä on oltava erilainen varustus kuin autoillessa. Näin naapurin olevan kauppaan lähdössä ja kysäisin, josko voisin tulla kyydissä. Niin säästyin pyöräilyn vaivalta.

Hyvä niin, sillä jumalanpalvelus alkoi jo klo 10, vaikka lehdessä luki 10.30. Ehdimme siis juuri ja juuri Arin kanssa tilaisuuteen, kun pääsin autolla. Jumalan johdatus oli ilmeinen.

Kuuntelimme Arin huoneessa joulurauhan julistuksen vesisateisesta Turusta. Ari jäi tuoliinsa, kun lähdin; Petri tuli minua hakemaan.

Terhin ja Tatun luona oli lokoisaa aaton viettoa. Katoimme yhdessä pöydän ja söimme itsemme tainnoksiin jouluherkkuja. Lattialla oli patja ihan minua varten. Otin jopa nokoset, kun nuoret juttelivat keskenään. Oli hyvä olla rakkaitten ihmisten kanssa.

Jumalalta sain pari joululahjaa. Toinen oli se, että kylkikipuni alkoi hellittää enkä ole tarvinnut särkylääkettä kyljen takia aaton jälkeen. Päänsäryn takia kylläkin kerran, mutta se on eri juttu.

Toinen mieluinen lahja oli kassillinen tyhjiä tölkkejä ikkunani ulkopuolella. Vain tyhjät tölkit ovat minulle mieluisia. Irrotin nipsut ja vein tölkit varastoon kauppaan vientiä varten. Ikävää on tietysti se, että joku on joutunut juomaan kyseiset olvit ennen kuin tölkit tyhjenivät minua varten.

Tero ja Karoliina ovat olleet pari yötä luonani. Tero sai mahataudin ja aamuyön hän laukkasi oksentamassa. Me toiset emme ole sairastuneet, joten kyseessä lienee Teron ikioma tauti.

Jyrkin perheen piti tulla maisemiin, mutta Jyrki sai kuumetaudin, joten vain naisväki on matkalla toiseen mummmolaan tänne Vaasaan. Minäkin tapaan kyllä heitä.

Alennusmyynneissäkin kävin. Ensin vakiopaikoissani Spr:llä ja Jupiterissa, mutta mitään sopivaa en löytänyt. Seuraava vakioni on Halpa-Halli, ja sieltä sain mitä halusinkin: farkut ja farkkutunikan vai mikä lie on vetimen nimi.

Pyhänseudut eivät ole minun mukavinta aikaani, mutta tähän asti on päästy. Nuoret pyörivät nurkilla jonkin verran, itse aion saunailla tänään ja katson Sydämen asian. Kudon. Luen, jos jaksan. Teen sudokua.

Huomenissa sain kutsun Ambrosiaan luo yhdessä Thereesian kanssa. Mukavaa.

Ambrosia oli pohtinut pitkään ja hartaasti, miksi olen valinnut tuon surullisen kuvan itsestäni edelliseen Ajankohtaiseen. En ole ajatellut, että se olisi surullinen, mutta yksinhän minä siinä kökötän seitsemän vuotta sitten kuten edelleen. Tilanne ei ole muuttunut. Joulu on yksi kurjimmista ajoista olla erossa puolisosta tai perheestä. Sen voi jokainen kuvitella, vaikka ei olisi sitä kokenut.

Tänään sain itse hankkimani joululahjan: uudet silmälasit. Eivät ne paljon eroa edellisistä, mutta näistä ei pitäisi saada nikkeli-ihottumaa, jota minulla on ohimoissa jatkuvasti edellisistä.

"Pyrkikää siis, veljet,
yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne
ja valintanne.
Kun näin teette,
te ette koskaan lankea.

"Ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua
meidän Herramme ja Vapahtajamme
Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan."
-2 Piet 1:10,11

Herra meitä hoitakoon tänään ja joka päivä. Sitä pyydän, arvoisa lukijani!