19.12.2013 - Pyörä on oiva vehje!

Pari lämpöaste takaa lumenrippeitten sulamisen.

Kuvan ukko herättää aina mielessäni hilpeyttä. Sinä talvena oli paljon lunta ja rakensimme kunnon äijän postilaatikon viereen. Petrin kutsuin paikalle varta vasten, sillä hänellä on lahjoja naamataulujen(kin) suhteen.

Mustelmani alkavat haaleta muualta paitsi nilkka on vielä lähinnä mustan värinen nuppiluun alapuolelta. Kipeäkin se on, tai sen olemassaolon tuntee. Yleensähän ruumiinosat eivät tunnu paljon miltään, kunhan roikkuvat päällä, yllä tai alla sikäli kuin eivät kolota, jomota tai pakota.

Ylin oikea kylkiluu on selvästi olemassa. Varsinkin silloin, kun sängystä pitäisi päästä ylös. Mahallaan en voi olla. Luussa lienee jokin hiusmurtuma. Kuudessa viikossa sen pitäisi olla kunnossa. Olin eilen fysioterapeutilla ja hän oli sitä mieltä.

Pyörä onkin nyt käytössä, vaikka tavallisesti en talvella pyöräile vaan kävelen. En tykkää kaatua. En tosin tykkää pöpelikköönkään (sanahirviö!) ajaa, autolla tai millään muullakaan pelillä, mutta niin vaan joskus saattaa käydä.

Töissä oli eilen hauska päivä. Näyttöpäätteet olivat kahdessa viikossa saaneet uusia kerrostumia näppäimiin. Silmäripsiä, hiuksia ja muuta moskaa kopistelin kapistuksista ulos. Yhteen koneeseen jäi edelleen sinnikäs muro tai jokin muu hiutale, joka ei suostu "ulostumaan". Olkoon siellä, mokoma.

Lopun päivää muovitin kirjoja. Etsin myös kirjat asiakkaani kirjakassiin. Kirjeenkin olen kirjoittanut hänelle jo aiemmin lähetyksen mukaan. Kirjasto palvelee asiakkaita näet myös kuljettamalla lainoja kotiin sellaisille, joiden kanssa on tehty asiasta sopimus. Mahtavaa palvelua!

Talo tarjosi joulukahvit entisille ja nykyisille työntekijöille, kävimme siellä porukalla muutaman naisen kanssa.

Tänään jatkan puhdistamalla vielä kymmenisen konetta, sitten muovitan.
Huomenna on sivukirjastopäivä, sitten pääsen joululomalle!

Eräänä iltana kuulin kuistilta joululaulua. Kun ovikelloni soi, menin avaamaan ja minulle laulettiin kolme englanninkielistä joululaulua, joihin itsekin yhdyin. Porukka oli täkäläisiä mormoneja, joilta sain heidän kirjansa kynttilän kera lahjaksi.

Tuollainen joululaulutervehdys on ihana! Eilen vein lämpimäisiä joulutervehdyksineen kyseiselle naapurille, joka on suloinen rouva miehineen. He ovat ulkomaalaisia, kuten kaikki laulajatkin olivat. Kukaan suomalaista ei ollut ehtinyt mukaan lauluremmiin, oli ollut tenttikiireitä. Hmmh.

Niin, me suomalaiset emme paljon ääneen laulele, selvin päin ainakaan.

Mormonien uskonto on erilainen kuin omani, minulle Raamattu on ainoa Jumalan sana. Ei ole muita Jumalan ilmoituksia, ei tarvita.

Mutta kyseinen pariskunta on herttainen ja tervehdin heitä aina tavatessani ja soisin, että osaisin paremmin ruotsia, englantia ja espanjaakin, jota en osaa ollenkaan.

Ehdotin eilen työkavereille, että eiköhän mennä Rewell Centeriin, tuohon kaupungin keskukseen ja aleta laulaa siellä joululauluja. Kaverit eivät lämmenneet asialle enkä minäkään yksin laulelisi, en toki.

Viime vuonna jossain kauppakeskuksissa kuorot olivat jalkaantuneet eri puolille paikkaa ja joku oli aloittanut laulun ja siihen ihmiset vähitellen yhtyivät siellä, täällä. Arjen keskellä, ihmisen keskellä. Tuollainen olisi minusta nautinnollista.

Nyt olisi nautinto saada vaatteet päälleni ja itseni töihin. Kello on onneksi vasta lähestymässä seitsemää, joten ehdin hyvin aamutoimet hoitaa. Virsi 7 olkoon sydämemme rukous:

1.
Valmistu, Herran kansa,
nyt vastaanottamaan,
kun saapuu taivaastansa
kuningas päälle maan.
On hänet maailmaan
valkeudeksi suonut,
Vapahtajaksi tuonut
Jumala armossaan.

2.
Suurelle vieraallenne
nyt tietä raivatkaa
ja portit sydäntenne
hänelle aukaiskaa.
Tie tehkää suoraksi.
Te laaksot, kohotkaatte,
te vuoret, vaipukaatte
aukeiksi, sileiksi.

3.
Nöyryyttä, hiljaisuutta
Jumala rakastaa,
ei kärsi kopeutta,
ylpeitä vastustaa.
Kun sydän haluinen
Herraansa odottaapi,
se tietä valmistaapi
tulolle Jeesuksen.

4.
Oi Jeesus, armon tuoja,
nyt sydän avaja,
ja uuden mielen luoja,
tie itse valmista.
Voi, jospa minäkin
huoneesi olla voisin,
niin kiitokseni toisin
sinulle, armoisin.

Säk. 1-3 Valentin Thilo nuorempi 1642, säk. 4 saksalainen 1657. Suom. Elias Lönnrot 1874. Virsikirjaan 1886.

Siunattua päivää tänään, arvoisa lukijani!