11.12.2013 - Hänen valtasuuruutensa ulottuu yli maan ja taivaan

Otsikko psalmista 148.

Tämän aamun itkulauluni oli psalmi 121:

"Matkalaulu. Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle
apu?
Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.
Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.
Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.
Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi.
Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä.
Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi.
Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti."

Kun Jumalan sana käy kohti, se melkein vie jalat alta. Tuttukin Raamatun kohta alkaa elää uudella tavalla, kun sen läpi käy.

"Ylistäkööt he karkeloiden hänen nimeänsä.
soittakoot hänelle kiitosta vaskirummuilla ja kanteleilla.

"Sillä Herra on mielistynyt kansaansa,
hän kaunistaa nöyrät pelastuksella.

"Iloitkoot hurskaat, veisaten hänen kunniaansa,
riemuitkoot he vuoteissansa." -Psalmista 149

Nukuin yhdeksän tuntia, särkylääkettä otin nukkumaan mennessäni. Heräsin itkuisena ja alakuloisena. Monenlaisia ajatuksia, kun ei ole oikein teräkunnossa.

Jeesus kertoo miehestä, joka sai anteeksi niin suuren velan, ettei hän olisi kyennyt sitä maksamaan mitenkään koskaan. Kuitenkin tuo mies meni velkomaan lähimmäistään, joka oli vain vähän hänelle velassa.

Minäkin saan olla tarkkana, etteivät katkerat ajatukset saa sijaa. Olenhan saanut elämän lahjaksi, ilman omaa ansiotani. Olisin voinut menettää tyttären, oman terveyteni kokonaan. Ei siis mitään aihetta velkoa mitään eikä ketään.

"Ihmeellisillä teoilla sinä vastaat meille vanhurskaudessa,
sinä, meidän autuutemme Jumala,
sinä, kaikkien maan äärten ja kaukaisen meren turva
- - että ne, jotka niiden äärillä asuvat,
hämmästyvät sinun ihmeitäsi,
aamun ja ehtoon ääret sinä täytät riemulla."
- Psalmista 65

Mustelmat komistuvat, lonkka on kipeä. Mieliala vaihtelee laidasta laitaan. Jumala on sentään sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Siinä on meidän turvamme, arvoisa lukijani!