09.12.2013 - Kotona onnettomuuden jälkeen

Rakkaat lukijani!

Lauantaiaamupäivällä lähdimme Terhin kanssa appivanhempieni luo muun suvun kanssa tekemään joulusiivoja.

Meidän matkamme katkesi Pirttikylässä. Terhi ajoi autoani, se lähti ohitustilanteessa heittelehtimään ja sitä jatkui kunnes olimme ojan toisella puolella pellolla. Sitä ennen auto oli kierinyt ympäri, Herra tietää monestiko. Ikkunalasit hajalla, bensatankki vuoti (olimme juuri tankanneet).

Minä huusin Jumalaa ja Jeesusta apuun, kun tajusin, että nyt tämä on menoa.

Avasin silmäni, edessä oli auton selkänoja ja ovi melkein yläpuolellani oikealla. Siitä ei pääsisi ulos. Terhi vasemmalla puolella, verta valui hänen kasvoistaan.

Tajuissamme molemmat, avasin molempien vyöt, Terhi ryömi selkänojien välistä takapenkille ja pellon puolen ikkunasta ulos. Sivuikkunat olivat kai 30 sm lumenpinnan yläpuolella. Auton nokka oli tulosuuntaamme.

Minä tein suunnitelman: menen etuikkunasta, Terhin puolelta ulos.

Siitä en tiedä, miten sen tein, mutta ulkona me olimme. Ihmeelliset auttavat enkelit sairaanhoitajan ja muiden muodossa tulivat kilvan apuun tieltä. Terhiä makuutettiin puoli-istuvassa asennossa ja pidettiin hereillä, kun hänellä oli kipua yläselässä. Kovasti hän vakuutti, että on täysin kunnossa ja hän pajatti ruotsia auttajien kanssa, jotka olivat ruotsinkielisiä.

Minä leuhotin takki auki pellolla ja organisoin asioita, kunnon shokissa minäkin tietysti. Keksin, että minunhan pitää soitella vähän puheluita! Maailman tärkein asia. Soitin veljelleni, Terolle ja työkaverille.

Totta kai piti välittömästi ilmoittaa, etten kykene maanantaina varmaankaan töihin, kun olen juuri ollut onnettomuudessa. Velvollisuus ennen kaikkea, hoh-hoijaa.

Kipeän nilkan ja vuotavan sormen kanssa minut saateltiin paloauton ambulanssiin. Aikojen päästä meidät molemmat vietiin eri ambulansseilla Vaasan keskussairaalaan ja lopulta monien kuvauksien jälkeen samaan huoneeseen.

Ei luita poikki, ruhjeita ja aivotärähdys molemmilla. Terhillä lisäksi rintarangassa pari murtumaa, jotka korjaantuvat kyllä.

Silmälasit pysyivät päässäni, kukkarot, avaimet, kännykät ja kamera kulkivat mukanamme onnettomuuspaikalta. Jopa käsityölankani ja 3/5 sukkapuikosta on tallella. Nekin olisivat voineet lävistää meidät moneen kertaan.

Sukulaiset tulivat samaa tietä ja keräsivät kaikki ulos lennelleet omaisuutemme talteen. Auto on kuljetettu pois pellolta, me kotiuduttu tänään sairaalasta, jossa saimme olla Jumalan hyvässä hoidossa ja ystävien ja seurakuntalaisten rukouksen kohteena.

Kiitos, kiitos, ystävät, kylänmiehet ja sukulaiset! Kiitos hyvä Jumala.

Jatkan toiste, ei liikaa koneella roikkumista tässä kunnossa. Herran haltuun, arvoisa lukijani!

jk. Laitan auton kuvan tähän sivulle, sikäli kuin onnistumme löytämään sen jostain romuttamolta!

jk2. 13.12. kävin lankomiehen kanssa katsomassa autoa ja tämän näköinen se oli. Nätisti pyörien päällä tässä vaiheessa, jos niin voi sanoa.