22.11.2013 - Kiirettä kaamoksen keskellä!

Lunta maassa, päivällä tuuletonta ja lauhaa. Avojaloin saunaan.

Eilen sattui hupaisa juttu. Tare ja Mike, veljentytär miehineen, tulivat luokseni Terhin luota, jossa olivat olleet yötä.

Terhi-vöntti (en ole muistanut vöntti-sanaa, mutta nyt se tuli automaattisesti muistista - juuri oikea sana kuvaamaan petollista tytärtä tässä tapauksessa!) oli antanut äitinsä osoitteen serkulleen.

Tare ja Mike köröttelivät luokseni hyvässä uskossa luottaen kapistukseen kojelaudalla. Sinne oli syötetty tyttären antama osoite.

Veljentytär-parka. Täti-Paulan asunto osoittautuu vankilaksi. Sen pihasta Tare-riepu soittaa hädissään, missä sää oikein asut, ko me ollaan ny täälä vankilan parkkipaikalla!

Nuoripari löytää tiensä luokseni, kun selostan Tarelle puhelimessa, mistä ajetaan. Terhi oli unohtanut pari numeroa ja kirjaimen pois osoitteestani. Tahallista vai vahinko, siitä otan huomenna selvää, kun näen tyttären silmästä silmään.

Harvinaisen hauska juttu kumminkin, tietääpä Tarekin, missä täti ei asu.

Tänään kävelin töihin. Takaisinkin, pariinkin kertaan. Unohdin kännykän ja kalenterin töihin, joten puolivälistä raahauduin takaisin hakemaan omaisuuteni. Mukava sää kävellä ja kun sauna odotti kotona, niin sitä parempi.

Olen heilutellut ja voimisteluttanut varpaitani eikä kävely satu jalkoihin enää siten kuin aiemmin. Jalkapohjalihaksia pitää siis vahvistaa. Kaikenlaisia lihaksia ihmisellä onkin!

Jyrkin perhe on matkalla Vaasaan. Näen pikkuista Saraa pitkästä aikaa. Olen leiponut raivokkaasti siitä ilosta. Raahasin myös kassillisen kirjoja, joita voisin lukea tytölle, mikäli ennätämme. Ihanaa odottaa rakkaita ihmisiä!

Petit laitoin valmiiksi. Sara saa nukkua vaatelaatikossa, jonka vedin ulos sohvan alta. Ei putoa lapsi korkealta eikä tosin ollenkaan, laatikossa on reunat.

Osoitin eilen huippulahjakkuutta, kun sulake kärähti ja valot sammuivat tuvasta. Soitin huoltoon ja pyysin tulemaan vaihtamaan sulakkeen. Hmmh. Tarvitsi vain nostaa vipua, niin valot syttyivät.

Hartauskirjoissa on ollut hoitavia tekstejä viime aikoina. Olen varmasti tarvinnut Jumalan hoitoa ja sen takia sana on maistunut ja elänyt minulle.

Andrew Murray Cowmanin kirjassa:
"Uskotteko, että minä voin sen tehdä?" -Mt 9:28

"- - kristinusko on ainoa uskonto, joka kykenee käsittelemään ihmisen menneisyyttä. Jumala voi korvata "ne vuodentulot, jotka heinäsirkka, syöjäsirkka, tuhosirkka ja kalvajasirkka söivät" (Jooel 2:25)

"Tämän hän todella tekee, kun panemme koko tilanteen ja itsemme ehdoitta ja uskossa hänen käsiinsä. Ei siksi, mitä olemme, vaan siksi, kuka hän on. Jumala antaa anteeksi, parantaa ja uudistaa. Hän on "kaiken armon Jumala". Ylistäkäämme häntä ja luottakaamme häneen! - -"
-Virtoja erämaassa

Luther puhuu lohduttavasti tekstistä "autuaita ovat murheelliset", Mt 5:4

"- - Maailma päättelee nyt, että kristityt ovat onnettomia ihmisiä, koska heidän täytyy näin kärsiä. Sen sijaan se pitää onnellisina niitä ihmisiä, joille ei mitään vaurioita tapahdu,
jotka ovat voimakkaita,
joilla on raitis ruumis,
joilla on kaikkea yllin kyllin ja
joilla on iloa vaimosta (miehestä - oma lisäykseni).
Se kelpaa maailmalle ja sitä se tahtoo.
Ellei näin ole, se kyllä keinot keksii."
-Mannaa Jumalan lapsille

Luther jatkaa varoittamalla, ettei kristittyjä tulee pitää onnettomina, vaikka he murehtivat. Luulisi, ettei siellä ole onnellisuutta, missä on itkua ja valitusta. "Autuushan on iloa. Se on totta, mutta vain toistaiseksi, Kristus sanoo."

Tämän maailman ihmiset katsovat nykyhetkeen, mutta kristityt erottaa jumalattomista siinä, että he katsovat tulevaisuuteen, opettaa Luther. Maailman ilo on lyhytaikaista, sitä seuraa iankaikkinen vaiva. Mutta kristittyjen parhaat päivät ovat vasta edessäpäin.

Niitä odotellessa kiitän Jumalaa tästä päivästä. Tämä on ollut hyvä päivä. Jaksoin ja osasin työssä, mitä pitikin. Ja nyt odotan ilolla vieraitani ja menen maistamaan, millaista tuli pullasta ja leivästä.

Iloa sinunkin sydämeesi, arvoisa lukijani!