Kategoriat: Ajankohtaista
"Tule kanssani Herra Jeesus
tule siunaa päivän työ
tule illoin ja aamuin varhain
tule vielä kun joutuu yö
tule vielä kun joutuu yö.
Tule askele askeleelta
minun kanssani kulkemaan
sua ilman en saata olla
pysy luonani ainiaan
pysy luonani ainiaan."
-Rakas, vanha virsi 548
Päätä särki eilisiltana, jokin stressi kai purkautui. Aamulla heräsin ennen kellon soittoa uuteen armon päivään.
Cowmanin huomispäivän teksti liikuttaa minua. Se kertoo amerikkalaisesta isästä vapaussodan aikana. Hänen ainoa poikansa lähti sotaan ja isä tuki ja auttoi sotilaita omaa murhetta poistaakseen.
Kerran tuo isä oli pankissaan töissä, kun sinne tuli nuhruisen näköinen sotapoika, joka selvästi oli juuri päässyt sairaalasta, huonokuntoinen invalidi.
Isä selitti sotilaalle, ettei hän nyt ehdi auttaa, menepäs siitä jonnekin paikkaan, jossa sotilaita avustettiin tuona aikana.
Sotilas vain kaiveli taskujaan ja etsi jotain, ei lähtenyt pois. Viimein hän löysi repaleisen lappusen taskustaan ja ojensi sen miehelle:
"Isä, tämä on sotilastoverini, joka haavoittui taistelussa ja on ollut sairaalassa. Ota hänet kotiin ja pidä hänestä huoli kuin pitäisit minusta. Toivoo poikasi Kalle."
Hyvä ystävä: Jumalamme pitää meistä huolen kuin omasta Pojastaan, vaikka kukaan meistä ei sitä ansaitse. Aina kun rukoilemme, hän kallistaa korvansa kuullakseen meitä. Joka kerta pyytäessämme anteeksi, hän suo sen meille Poikansa tähden. Mikään ei ole niin vähäpätöinen asia, etteikö hän olisi siitä kiinnostunut, kun se koskettaa hänen omia lapsiaan, joita me saamme olla Jeesuksen tähden.
Minä tahdon olla yksi noista Jumalan lapsista, tahdotko sinä, arvoisa lukijani?
"Toiset taas panivat hänet koetukselle
ja pyysivät häneltä merkkiä taivaasta.
- - Jeesus sanoi:
`Niin, autuaita ovat ne,
jotka kuulevat Jumalan sanan
ja noudattavat sitä."
- Lk 11:16,28