23.10.2013 - Vesisateen lotistessa varhain aamulla!

Kun nousen kuudelta, ehdin kaiken lisäksi kirjoittaa Ajankohtaisen :)

Kiitollisena herään aamulla, kun on työpaikka, johon mennä. Ja jonne on mukava mennä kaikista sen haasteista huolimatta tai sen takia. Haasteeton homma on kuin suolaton silakka. Haasteeksi riittää välillä pino dvd-levyjä, jotka saan puhdistetuksi ja hyllytetyksi takaisin paikoilleen.

Juuri lukemassani tekstissä nousi esiin jae:
"Kehottakaa siis toisianne
ja rakentakaa toinen toistanne,
niin kuin teettekin." - 1 Tess 5:11

Sana on suunnattu Tessalonikan seurakunnalle, siis uskoville ihmisille, mutta onpa se sangen totta elämässämme, olimmepa uskovia tai emme.

Jokainen luomme ympärillemme ilmapiiriä. On hiljaisuutta, joka hoitaa ja tuo lepoa. On hiljaisuutta, joka ympäröi ahdistavana ja masentaa.

On sanoja, jotka lyövät, vaikka ne sanoina olisivat tavallisia sanoja. Ja sanoja, jotka nostavat ja tuovat iloa ja rohkaisua sekä sanojalle, että kuulijoille.

Kunpa osaisimme olla tänään sellaisia, jotka rakennamme terveistä, puhtaista aineksista oman ja toistemme päivän! Jos sen sijaan joudumme pahojen sanojen ympäröimäksi, niin Herra itse rohkaisee meitä sanoille, jotka hän alunperin suuntasi Jeremialle:

"- - Jos et puhu joutavia, vaan puhut niin kuin puhua tulee,
saat jälleen olla minun suunani.
Ihmiset kääntyvät sinun puoleesi,
mutta älä sinä käänny heidän mielensä mukaan.

"Minä teen sinusta lujan pronssimuurin.
Vaikka tämä kansa nousee sinua vastaan,
ei se sinua voita, sillä minä olen sinun kanssasi,
minä autan ja suojelen sinua, sanoo Herra.

"Minä pelastan sinut pahojen käsistä,
vapautan sinut väkivaltaisten kourista."
-Jer 15:19-21

Eilen kävelin töihin ja se oli viisaasti tehty. Puoli tuntia raikasta aamuilmaa keuhkoihin ja hyvä mieli! Haastoin työkaverin paluumatkalla kävelemään kanssani, ja niin me tytöt marssimme posket punaisina ja itseemme tyytyväisinä.

Kotona odotti sauna, heti kello neljältä ja pyykkitupakin kuului iltapäivän kuvioihin. Sen päälle Sydämen asialla -ohjelma ja käsitöitä.

Ilta oli hiljainen, luin, kudoin, ompelin, katsoin viimeisen Kotiopettajatar-elokuvan ja nautin olostani. Ei niin, ettenkö olisi havainnut hiljaisuutta ja hiukan surullista yksinäisyyttäni.

Tein pienen kävelylenkin ja ystäväni Maija soitti. Puhelu oli rakentava ja rohkaiseva meille. Petrikin soitti, kun olin yrittänyt häntä tavoittaa.

Herra olkoon kanssasi, arvoisa lukijani, tänään ja saakoon siunata sinua. Ota se vastaan!