05.10.2013 - Mollimieltä, mutta sydäniloa!

Aamulla kova tuuli. Pihasaunaan kävelin iltahämärässä sateen ropistessa.

Olin aikonut osallistua muistotilaisuuteen tänään, mutta en vaan jaksanut lähteä. Sen sijaan kävelin uimaan ja otin muutamia valokuvia. Oli surullinen mieli. Virsistä, joita hyrisi mielessäni, sen huomasin.

Kävin pikaisesti kirpparilla. Mielessäni on ollut löytää kapea kaappi eteiseen, bongasin sellaisen heti ensimmäisestä paikasta. Kaappi hajosi, kun kannoin sitä kassalle, mutta parempi niin. Riuska aputyttö ruuvasi kapistuksen kasaan ja kantoi vielä autooni. Siitä olivat ruuvit löysällä, ilmiselvästi.

Kenkätelinehän se, mutta minulla se toimii kirjakaappina. Halusin tason, jossa pidän lamppua ja hiuspinnejäni, sillä nykyisin minulla on sellaisia. Kiitos Jumalalle, sain taas pikkurahalla juuri sen, mitä tarvitsin.

Kävin saunassa, kone pyörittää pyykkiäni. Cowman kirjoittaa meille tänään:

"Mutta jonkun ajan kuluttua puro kuivui, koska siinä maassa ei ollut satanut."
-1 Kun 17:7

"- - Ajallisen elämämme epävarmuus vahvistaa hengellistä elämäämme. - - kuivuva puro - - on todellisuuskuva meidänkin elämästämme.

"- - on ero lahjaan ja lahjanantajaan luottamisen välillä. Lahja kestää hetken mutta sen lahjoittajan rakkaus iankaikkisesti.

" - - Jumalan ankarat sanat eivät ole hänen viimeisiä sanojaan. Tämän elämän voi-huudot, valitukset ja kyyneleet kuuluvat väli- eivätkä loppusoittoihin.

" - - Milloin tahansa meidänkin elämässämme jokin ajallinen, näkyvä lähde kuivuu, se tapahtuu siksi, että pääsisimme tietämään toivomme ja apumme tulevan Jumalalta, joka on tehnyt taivaan ja maan."
-F.B.Meyer, kirjassa "Virtoja erämaassa"

Jotain tuollaista ajattelin kai eilen illalla. Ari on viety minulta niin kauas, ettei käteni yllä saamaan häneltä inhimillistä apua ja tukea. Oivalsin uudella tavalla, että Jeesus itse haluaa olla lähellä minua, hän ei halua edes puolison tulevan itsensä ja meidän väliin.

Mutta totta puhuen enimmäkseen ihmettelen, tarvitseeko Jumalan viedä mieheni niin kauas, että melkein pitää kirkonkirjoista tarkistaa, että on naimisissa.

Ajallaan kaikki kirkastuu ja selviää. "Nyt et sitä käsitä, mutta myöhemmin olet sen ymmärtävä", Jumala sanoo minulle ja sinullekin, hyvä lukijani.

Aamulla Raamattua lukiessani avautui Efesolaiskirjeen 3:17 jae:
"Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja."

Eli jos sinä uskot Jeesukseen, hän asuu sydämessäsi. Silloin rakkaus on se pohja, jonka varaan elämäsi perustuu, kuten minunkin, koska Jeesus on täynnä rakkautta.

Näitä voimme pohtia tykönämme ja kiittää Jumalan rakkaudesta. Jo aamulla kirjoitin rukousvastauksen toiseen blogiini. Voit käydä sen lukemassa sieltä, jos haluat.

Siunattua illan jatkoa ja lepopäivää, arvoisa lukijani!