04.10.2013 - Päivän työt päätöksessä!

Kova tuuli, lämpöasteita.

Aamulla heräsin puoli kuudelta. Rukoilin hartaasti, että selviän päivästä kunniallisesti ilman suuria möhläyksiä.

Työmatka alkoi elähdyttävästi: lähdin pyörällä väärään suuntaan! Jos joku olisi katsonut, olisi arvellut, että naisparka ei tiedä, minne on menossa.

Toisinaan näet menen toiseen suuntaan, riippuen, mihin työpisteeseen menen. Touhuni ei ollut siis sekopäistä, kun ottaa huomioon asiain tilan.

Olin ensi kertaa yksin koko päivän, kun työkaveri oli lomalla. Hiki virtasi välillä, mutta opin monia asioita, kun oli pakko itse hoksata eikä ollut ketään vieressä neuvomassa. Tosin soitin pari puhelua ja tiedustelin suoraan tai kautta rantain yhtä sun toista.

Pääkirjastolta tuli laatikollinen kirjoja kuten kerran viikossa tulee. Mitä kummaa näille pitäisi tehdä? Hetken pähkäilin. Osa oli uusia, muovitettuja kirjoja, joihin piti laittaa korttimuovi takakanteen ja vanhanaikaiseen tyyliin tehdä kortti, johon tulee tiedot lainaajasta. Leimaus, kirjaaminen ja koneella palauttaminen ennen kuin kirja oli valmis lainattavaksi.

Myös minun MS-kirjani saapui tänään ja sain senkin päivittää ja kortistoida. Se meni lainaksi saman tien kuten pääkirjastonkin kirja, jonka olin lainannut kirjastoamme varten. Kenties saan palautetta lukijoilta. Tai sitten palauttavat laatikkoon ja ovat muina miehinä.

Osaan kirjoista piti etsiä lainauskortti aakkostosta ja hyllyttää kirjat. Uusia kuvalehtiä tuli puolikymmentä, ne muovitin ja merkkasin ja leimasin kirjaston omaisuudeksi.

Päivän päätteeksi, suljettuani kirjaston ovet lainaajilta, kävin hakemassa kuppilasta sitruunapullan ja kahvit. Päivä oli sen väärtti. Tilastoin lainatut kirjat ja muut, suljin koneen ja ovet ja pyöräilin kotiin.

Kotona tein makaroonilaatikkoa, kun elvyin sitä tekemään. Soittelin Terhille, onko hän jo ehtinyt laittaa ruokaa. Ei ollut. Tytär tuli miehineen syömään. Saivat pullaakin, jota leivoin jälkiruuaksi.

Kumpikaan ei arvannut, että taikina sisälsi pääasiassa hiivaleipäjauhoja, kaurahiutaleita, seesaminsiemeniä ja jopa pellavarouhetta. Ja tietysti voita! Terveellistä siis. Itsekään en olisi arvannut, jos en olisi tiennyt, niin makoisia niistä tuli. Ottivat toisenkin, kun kuulivat terveellisyysmomentit. Minä otin joka tapauksessa.

Hyllyttäessäni kirjoja löysin vitsikirjan, jolle hohotin pitkät tovit:

"- lapset ja nuoret tulevat aggressiivisiksi, kun katsovat paljon teeveetä
- ei mikään ihme
- teeveeohjelmat ovat niin huonoja

ja toinen:
- työnhakilla on oltava kokemusta
- minulla on paljon kokemusta: olen hakenut töihin kaupungille jo 19 kertaa."

En muista vitsinikkarin nimeä, mutta kerron, kun kirja tulee jälleen vastaani. Asiakas lainasi sen, kun näytin kirjaa hänelle.

"Päivän Cowman":
"Ja Herra siunasi Jobin elämän loppupuolta
enemmän kuin sen alkua." - Job 42:12.

" - - Ja jos minäkin kaiken kivun ja ahdistuksen jälkeen tunnen kaikkivaltiaan Jumalan niin lähellä, että lankean Hänen eteensä ja rukoilen:
"Tapahtukoon sinun tahtosi",
silloin olen saanut suuren voiton.
Jumala antoi Jobin nähdä välähdyksiä tulevasta kunniasta. Noina uuvuttavina päivinä hän pääsi esiripun sisäpuolelle ja voi sanoa:
"Minä tiedän Lunastajani elävän." Totisesti Jobin elämän loppupuoli oli siunatumpi kuin sen alku.

"Näennäinen vastoinkäyminen kääntyy lopuksi meidän hyödyksemme, jos vain kestämme ja odotamme kärsivällisesti. - -"
-Virtoja erämaassa, 4.lokakuuta.

Siunattua viikonloppua, arvoisa lukijani!