30.09.2013 - Hyvää yötä, Jeesus myötä!

Klo 7 oli mittari 0.1 astetta lämpimän puolella.

Päivä on ollut taas oikein mukava. Pyöräilin töihin, soitin äidilleni matkalla. Aurinko paistoi päivän aikana ja ilmeisesti myös satoi, sillä pyörä oli märkä, kun lähdin töistä. En ehtinyt sateita tähyillä, kun teimme hommia tiiviisti koko päivän esimieheni kanssa.

Likaisten ja vanhojen kirjojen poistoa, laatikoitten kokoamista, täyttämistä ja pakkaamista. Cd-levyjen puhdistamista, kirjojen hyllyttämistä, hyllyjen järjestämistä ja niin edelleen. Tietysti kirjojen lainaamista asiakkaille myös.

Välillä ruoka- ja kahvitaukoja sopivasti sekä osastokierros.

Jälleen tarttui muutama kirja hyllystä mukaani luettavaksi, sille en vaan voi mitään. En edes yritä voida mitään, päinvastoin.

Töistä poljin Arin luo. Hän istuksi jo tuolissaan ja odotteli minua. Leikkasin hänen tukkaansa. Etteivät vaan hiukset olleet taas hiukan harventuneet päälaelta? Pahoin pelkään.

Asetuin Arin sänkyyn syömään eväitäni, Ari sai istua tuolissaan.

Ari väitti, etteivät Tero ja Karoliina käyneet eilen ollenkaan. Ihmettelin kovasti. Vieraskirja väitti toista. Olivat käyneet. Arin lähimuisti pettää pahan kerran. Olen häntä siitä jo iät, ajat kiusannutkin; leikkimielellä, tietysti.

Olimme vähän aikaa ulkona Arin kanssa ja tunnin ainakin ala-aulassa kuunnellen Raamattua. Oli leppoisaa ja rauhallista. Minä kudoin sukkaa. Rukoilimme ennen kuin palasimme yläkertaan.

Hoitajat jäivät laittamaan Aria vuoteeseen, kun lähdin. Suoraan kotiin, kuivat uikkarit narulta pois. Krassit eivät olleet vielä paleltuneet, vaikka yöllä oli pakkasta.

Alkaa olla naula päässä, joten nyt nukkumaan. Kiitollinen mieli. Jumala kuulee rukouksia ja hän vastaa niihin, joka päivä ja monella tavalla. Jatketaan siis rukoustamme, ei hellitetä.
"Vielä ei ole käynyt ilmi
mitä meistä tulee."

Ole siunattu, hyvä lukijani!

jk. Jotenkin pakkasi itkettämään, kun Inga-Lill Rajala oli viimeistä kertaa Raamattu kannesta kanteen -ohjelmassa; hän jää eläkkeelle.