27.09.2013 - Otin iisisti!

Sadetta koko päivän. Olin autolla töissäkin, ihan laiskuuttani.

Yöuni pakeni jonnekin. Olin kai liian väsynyt, kun illallakin lähdin naisten iltaan, vaikka olisi kenties pitänyt levätä. Ilta oli kyllä siunattu. Hyvä, että menin.

Aamu vaan näytti ankeaa naamaa. Piti keskittyä täysillä, että sain itseni työpaikalle auton kanssa. Unohtui avainta, unohtui tukkapinnit, piti palata hakemaan sitä ja tätä.

Töissä olin ihan lystikseni. Mukavia asiakkaita kävi ja minä poistelin likaisia ja iankaikkisen vanhoja kirjoja kuin olisin tehnyt sitä pitempäänkin. Tuntui suorastaan terapeuttiselta.

Ankaraan rehkintään en tänään ryhtynyt. Hiki tosin tuli mattoveitsen käytössä. Työpöydällä vuosia venynyt lattiamaton pala oli sen verran elämää nähnyt, että pienensin sen ja puhdistin taikasienen avulla. Tahrat lähtivät, pöytä kaunistui. Sirottelin lisäksi syksyisiä kuvia kirjaston oveen ja muuallekin. Kyse on sivukirjastosta, jossa olin tänään ja alkuviikkoisin.

Mukavasti mieltä nostatti, kun pari ihmistä kehui kirjaston ilmaa puhtaammaksi kuin aiemmin. Olin juuri hinkannut muutamilta hyllyiltä pölykerroksia ja olimme tuulettaneet huoneita. Kirjastossa ei pölyltä voi välttyä, sitä vaan kertyy ja kertyy.

Dekkarit eivät ole minua koskaan kiinnostaneet. Nyt olen tarttunut Mauri Sariolan Susikoski-kirjaan. Yksi murha on tehty ja sitä selvitetään. Miten käy roistojen, joiden syyllisyyttä on vaikea todistaa? Susikoski ottaa riskin ja homma hoituu, niin arvelen.

Liian monta kirjaa on kesken. Koetan hoidella niitä viikonlopun aikana päätökseen.

Töistä tultuani tempaisin matot ulos ja siivosin. Ei olisi huvittanut enkä olisi siihen ryhtynytkään, ellen saisi yövieraita Tampereelta. Tero ja Karoliina ovat tulossa piakkoin. Leivoin sämpylöitä, tein marjarahkaa.

Avantosaunalle en ole ehtinyt tällä viikolla, on ollut säpinää. Mutta jospa viikonlopun aikana ennätän.

Lukemassani Anne Tylerin kirjassa jäi eräs kohta ajatuksiini. Kirjassa eräs nainen sanoi, että hänen on pakko matkustaa koko ajan, muuten hän tulee liian rauhattomaksi.

Tyler toteaa romaanin sivulla tässä kohden:
"Heroiini - - - ei oikeastaan ole nautinto, mutta se muuttaa niin täydellisesti käyttäjänsä kemian, että kerran alettua on pakko jatkaa."-Kirja Onnellinen matkamies, s.314.

Voi miten surullista, epätoivoista suorastaan. Jeesus Kristus ainoastaan voi vapauttaa tällaisiin koukkuihin joutuneet. Auta Jeesus niitä, jotka rakkaittensa puolesta rukoilevat ja kuule heitä!

Toivotan siunattua viikonloppua sinulle, hyvä lukijani!
Jeesus Kristus on Tie, Totuus ja Elämä.
"Etsivä löytää,
kolkuttavalle avataan", hän sanoo.