25.09.2013 - Sadesäätä!

Hieno aamu tänään, vaikka vähän meinasi sadella.

Pyöräilin töihin aamulla hienona hame päällä ja hoilasin jotain kiitosvirttä posket paukkuen. Yhdessä risteyksessä pitää usein odottaa valojen vaihtumista. Olen keksinyt pitää pyörän lähtöasemissa nojaamalla jalallani isoon sementtiseen kukkalaatikkoon pyörätien vieressä valojen vaihtumista odotellessani.

Niin tein tänäänkin. Huomasin kukkalaatikossa tyhjän kaljapullon, joka siirtyi nopeasti tavarakoriini ennen kuin syöksyin jälleen matkaan.

Työpaikan edessä meinasi käydä köpelösti, kun hame tarttui takkeineen pyörän istuimeen enkä meinannut päästä alas pyörältä. Nauratti.

Olin kirjastoauton kyydissä aamupäivän. Opettelin jälleen kirjojen palauttamista, että osaisin tehdä sen sitten, kun on pakkotilanne. Harjoittelua se vaatii; onneksi on mukavia työkavereita auttamassa.

Olen saanut palautetta, josta olen sangen kiitollinen:
asiakkaat ovat kiitelleet näyttöpäätteiden puhtautta! Aamuvarhain puhdistin osan asiakaskoneista taas kerran sekä näyttöruutuja.

Iltapäivä meni hyllyttäessä, sählätessä siellä ja täällä. Jossain välissä tein pari kylttiä sivukirjastoon, jossa olen alkuviikolla. "Uutuuksia" sekä "Nyheter".

Kodin kautta allasjumppaan. Vesi oli niin kylmää, että minäkin palelin, vaikka en helposti palele. Puolen tunnin heilumisen jälkeen aloimme vasta tareta altaassa ja viimeisen vartin jälkeen routa suli hartioistakin. Saunassa heitin kunnon löylyt. Hyvä olo joka tapauksessa.

Annoin naisväen puolesta palautetta vetäjälle, että ensi kerralla tehokkaampaa hihojen heilutusta, että tarkenemme. Hän oli iloinen palautteesta ja aikoi ottaa onkeensa.

Paluumatkalla poikkesin Arnikin luo. Hän höyrytti meille parit grillimakkarat vihannesten kyytipojaksi. Jälkiruuaksi nautimme makoisat kahvit jäätelön kanssa. Vedin lonkkaa Arnikin sohvalla, rukoilimme ja nautimme hiljaisuudesta väsyttävän päivän jälkeen. Viimein väännyin ylös ja pyörän kanssa kiidin sateen läpi kotiin.

Kiitos Jumalalle kodista,
sen lämmöstä,
ystävistä,
perheestä,
työpaikasta!

Siirryn seuraamaan ultimatetuloksia Ranskasta, jos siellä jo pelit on käynnissä. Tytär on lähtenyt aamulla pelamaan Suomen edustusjoukkueessa Bordeauxiin ja aikoi ajaa tyttöjen auton sinne Pariisista (600km, mikäli oikein ymmärsin).

Terhi kyllä uskaltaa: luepa vaikka linkki-sivulta (Turren vaiheet...), miten hän huristeli Skotlannissa juuri kortin saatuaan, vaikka siellä on vasemmanpuoleinen liikenne. Minä en uskaltaisi.

Keskiviikko on iltapuolessa. Taidanpa katsoa Sydämen asialla -ohjelman netistä, virkata pari rintarossia ja jatkaa illanviettoani.
Siunauksin, arvoisa lukijani!