21.09.2013 - Torilla kutomassa!

Tuulitakki alkaa olla sopiva vaate vähitellen.

Muutamaan päivään en ole jaksanut kirjoittaa. On ollut Wycliffen rukousiltaa, uimista meressä ja allasjumppaa uimahallissa. Tänään myös torikutomista.

Torstaina olin kohtalaisen räjähtänyt töiden jälkeen, mutta hain kaupasta savukalaa, keräsalaattia sekä fetajuustoa ja tein tuhdin salaatin. Olo koheni syömisen jälkeen, ja niin reippailin Korkeamäelle Lillin luo rukoilemaan raamatunkääntäjien puolesta kolmen koplan kanssa. Valtasin toisen sohvan ja makasin siinä rukoillessamme. Eiköhän Jumala kuule leporukouksetkin.

Perjantain työpäivä oli taas hiukan erilainen ja tein ylitöitäkin, kun hommia riitti. Talon vakituiset olivat tyky-päivillä, kirjasto suljettu ja minulla oli postitus- ja aakkostustöitä. Lisäksi jynssäsin toistamiseen asiakasnäppäimistöjä sekä hyllytin kirjoja.

Dekkarien selkämyksessä on punainen pyörylä, sotakirjoissa musta. Lisäksi on fantasiakirjaa (vihreä) sekä jotain muitakin, joita en muista. Oivallus oli sekin, että kirjan syrjässä on alkukirjaimet, joiden perusteella hyllyyn laitto helpottuu. Suomen- ja ruotsinkieliset on numeroitu eri numeroin.

Järjestelmällinen työ on hoitavaa. Siinä saa selkeästi valmista aikaan. Puhdistin pinon dvd-levyjä ja vastaavia. Saatoin istua, se oli mukavaa vaihtelua.

Työssä tunnen avuttomuutta, kuin olisin pikkulapsi aika ajoin, sillä vaikka on kyse tavallisista töistä, en osaa tehdä niitä kysymättä joltakin. Nytkin on vähän sellainen tuntu, että mahdoinko hyllyttää palautettuja kirjoja väärin, kun en voinut varmistella keneltäkään.

Työ kuitenkin opettaa tekijäänsä, joten vähitellen tulee varmuutta. Luotan myös Jumalalta saamaani sanaan:
"Minä tulen johdattamaan sinua."

Nauroin makeasti työn lomassa, kun jonkun työpisteessä oli hupikortteja seinällä muun muassa seuraavin tekstein:
"Kyllä oma menestys on parasta,
mutta toisten epäonneakaan
ei sovi vähätellä."

Ja toisessa kortissa eukko harmitteli:
"On niin häjy olo,
kun ei oikein tiedä,
mistä olis puutetta."

Sisimmässäni soi virren 326 sävel koko perjantaiaamun. Eikä ihme, sillä virressä on monta säkeistöä! Sanoja en muistanut, kuten en yleensäkään, mutta sävel on minulle tärkeä.
Virren myötä toivotan siunattua viikonloppua, hyvä lukijani:

1.
Sinulle kiitos, Isä maan ja taivaan,
on nimes suuri, pyhä, kallis aivan,
ja armosi on vakaa, määrätön,
taivaankin tähtein yli ääretön, ääretön.

2.
Myös minulle on armosi näin suuri,
sinua, Herra, kiitän siitä juuri.
Loit minut kuvaksesi, Herrani,
vahvista kaikkeen hyvään lastasi, lastasi.

3.
Isäni, aina armostasi aivan
pois minut autoit alta vaaran, vaivan.
Kätesi antoi turvan väkevän,
suojele vielä halki elämän, elämän.

4.
Synnistä minut olet pelastanut,
käärmeeltä pään jo rikki musertanut.
Lahjoitit armosi ja rauhasi,
ne Kristus kuolemallaan ansaitsi, ansaitsi.

5.
Armosta anteeksi suo kaikki tyynni
Kristuksen tähden syntini ja syyni.
Palvella sinua suo uskossa
ja anna autuus taivaan levossa, levossa.

6.
Suo, etten koskaan pyhää sanaa kiellä,
se yksin turvan antaa tuskan tiellä.
Se lohtu ainoa on vaivassa,
sen valo johtaa kohti taivasta, taivasta.

7.
Haltuusi uskon koko elämäni,
henkeni, voimani ja tehtäväni.
Oi, siunaa työni kunniaksesi
ja lähimmäisenikin parhaaksi, parhaaksi.

8.
Luo minuun lujaa mieltä, rohkeutta
julistamaan taas armon avaruutta
ja valtaa, kunniaasi korkeaa.
Se yli taivaittenkin kohoaa, kohoaa.

9.
Yhdessä kristikunta kaikkialla,
etelän, pohjan, idän, lännen alla,
sinulle, Kristus, tuokoon kiitoksen,
Isälle ylistyksen ikuisen, ikuisen.

Laurentius Paulinus Gothus 1633. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. Julius Krohn 1880, komitea 1937.