07.09.2013 - Sadonkorjuureissu viimeisen päälle!

Kaunis syksysää jatkuu.

Pursuan mukavien hetkien muistoja matkaltani Nivalaan. Alkuun ehkä pieni vitsi tosielämästä. Keskiveljeni kertoma, totta kai.

Pariskunta pakkasi ulkohuussin tuotannon jätesäkkiin tiiviisti. Toinen säkki päälle ja lopulta vielä tukevaan televisiolaatikkoon, etteivät hajut ja sisältö karkaa. Laatikko tiukasti liinoilla autoon kiinni.

Matkalla pariskunta pysähtyi kuppilaan kahville. Autoakaan tuskin jätettiin estradille mahdollisten hajuhaittojen takia. Kukas sitä tahallaan haisemista levittämään.

Autolle paluu toi yllätyksen: televisiolaatikko oli hävinnyt. Varastettu.

Matkani oli varsinainen elämysmatka. Onneksi en sentään lähtenyt ratsastamaan, vaikka sellaiseenkin sain mahdollisuuden. Lupasin Annekalle harkita asiaa ensi kesään asti perusteellisesti. En ole koskaan ratsastanut eikä mikään hirmuhinku ole moiseen, mutta en epäile, etteikö ratsastaminen ole kokeilun väärtti.

Aikoinaan eräs taiteilija, joka ei ollut heiveröisintä kaliiperia, oli halunnut ruveta ratsastamaan. Harrastus jäi kuitenkin. Taiteilija kertoi miehensä kehottaneen ajattelemaan vähän hevostakin. Rouva ei suinkaan ollut kommentista hermostunut, ottanut vaan onkeensa.

Olimme äidin kanssa mökillä. Saunoimme ja molemmat konkoilimme marjametsässä sydämen halusta. Se oli ihanaa! Uin monta kertaa, ennen saunaa ja sen yhteydessä. Nuorin veljeni kävi saunomassa ja tarinoimassa mökillä kanssamme.

Luonnonrauha on kyllä sellaista lääkettä, että sitä pitäisi jokaisen päästä nauttimaan säännöllisin väliajoin.

Yhden veljeni kanssa haimme isoja kiviä mökille jalansijoiksi saunatielle. Velihän ne kantoi. Samalla hän laittoi kiuasta kuntoon. Tuntuipa ihmeelliselle olla mukana, kun joku toinen teki töitä eikä itseni tarvinnut olla työnjohtajana. Kyllähän minä hääräsin mukana, mutta oma panokseni oli vähäisempi. Se tuntui pelkästään mukavalle.

Myös keskiveljen kanssa laukkasimme puolukoiden perässä. Samalla se oli metsään tutustumismatkailua. Veljeni käveli normaalivauhtiaan ja minä puolijuoksua perässä. Veljet voivat olla sellaisia.

Puolukat olivat isoja. Osa oli jo ylikypsyneitä, mutta osa valkoisia ja kukkiakin oli vielä! Kovin epätasaisesti ne kypsyvät tänä syksynä.

Yhtenä iltana olin Anitan luona omenatalkoissa monta tuntia. Ilta oli tosi hauska, siinä oli tekemisen meininkiä. En saanut mitään oireita, vaikka pesin, viipaloin, möyhensin ja litistin omenoita!

Ilmassa oli varmasti runsaasti aineksia allergiakohtaukseen, mutta minulle ei tullut silmäoireita eikä mitään. Ihanaa! Käsittelimme varmaan sata kiloa omenoita. Meitä oli Anitan lisäksi Helinä, Jaana, Jaska, Jamppe ja Anneka.

Tänä aamuna ennen kotiin lähtöä jaksoin vain hihittää äidin kanssa, olimme molemmat aika väsyneitä. Äiti touhusi ja aikoi juoda kahvit "niin kuin Harri Holkeri". Nisupitkon hän oli ostanut ja se oli ollut "ouvon kallis". Ei muuta tarvittu minun huvittamisekseni; nauraa hohotin eikä minulle ole vieläkään selvinnyt, miten se H.H. kahvinsa joi.

Ennen lähtöäni rukoilimme yhdessä. Äiti on minulle hyvin tärkeä ja rakas ihminen. Mitenhän olisin ollenkaan selvinnyt elämässäni ilman häntä - huonommin ainakin kuin nyt. Olen kiitollinen Jumalalle tervejärkisestä äidistä, jolla on neuvo ja ohje moneen asiaan ja niitä hän myös runsaasti ja auliisti jakelee. Jospa itsekin osaisin olla Raamatun neuvon mukainen vanhempi nainen, joka neuvoo nuorempia!

Pian on sauna, sitten nukkumaan. Päivä on ollut väsyttävä automatkan ja reissussa olon takia. Huomenna on taas uudet asiat, tälle päivälle on tapahtunut jo riittävästi.

"Riittää kullekin päivälle
oma vaivansa."

Siunausta sinulle, arvoisa lukijani virren 525 sanoin:

1.
Suurempi kuin sydämeni
Jumalan on rakkaus.
Suurempi kuin oma tahto
Kutsujan on laupeus.
Suurempi kuin oma into,
ehdottomuus mieleni
- uskollisuus Jumalamme
kaikkea on suurempi.

2.
Suurempi kuin epäilymme,
suurempi kuin lankeemus,
suurempi kuin pettymykset
Jumalan on luottamus.
Hän on itse kutsuessaan
meihin istuttanut sen.
Hän ei kadu kutsumistaan,
hän on vahvuus heikkojen.

3.
Yhtä pyydän, Vapahtaja,
tänään yhtä pyydän vain:
Näytä yhden päivän matka,
askel, jonka tänään sain.
Keiden kanssa, mihin suuntaan
polku tänään avautuu?
Millä tavoin Isän tahto
meissä tänään tapahtuu?

4.
Anna, Kristus, rohkeutta
mennä maastoon tiettömään,
jossa merkkejä en tunne,
vaille vastausta jään.
Juuri siellä sinuun juurrun,
vastuuseen viet laajempaan,
taikka suostun vähimmässä
uskollinen olemaan.

5.
Liian suurten odotusten,
vaatimusten paineessa
vapauteen minun anna,
lepoon käydä, Jumala.
Rukouksen hiljaisuuteen,
valoon Kirjan avatun,
lähellesi, Vapahtaja,
kutsut kesken taistelun.

6.
Suurempi kuin sydämemme,
suurempi kuin ihmistyö
hiljaisuus on rukouksen,
siinä Luojan sydän lyö.
Siinä itse, armon Henki,
uupunutta uudistat.
Annat kasvullemme aikaa,
uuteen työhön valmistat.

Markku Kilpiö ja Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986.