25.08.2013 - Viikonlopun loppua!

Kaunista on edelleen.

Joku lukija kyseli, koenko koskaan yksinäisyyttä. Viimeksi tänään. Niin että kipeää tekee. Kuten kuka tahansa leski ja yksin jäänyt kokee. Kumppanin ja turvan puutetta.

Yksinäisyydellä on varmaan jokin merkittävä tehtävä ihmisen elämässä. Ainakin se osoittaa, millaista tekoa ihminen on. Miten hän käyttää aikansa silloin. Minulla ei ole kerskailemista omassa kestämisessäni ja ilman Jumalan Pyhän Hengen apua olisin langennut sekä ojaan että allikkoon ja moneen muuhunkin paikkaan.

Eikä sekään ole pahinta, mitä ihminen oikeasti tekee, vaan sydämen asenne. Siinä en voi kehua itseäni.

Daavidista sen sijaan kerrotaan tärkeitä asioita ja Redpath kirjassaan vertaa hänen ja Saulin tilanteita:

"Daavid sen sijaan menestyi kaikilla teillään ja Herra oli hänen kanssansa. Jumala oli elävää todellisuutta nuoren paimenen elämässä. Mistä se johtui?

"Eron näiden kahden miehen välillä aiheutti se, mitä he tekivät yksin ollessaan. Daavid rukoili Jumalaa; hän ajatteli Herraansa päivin ja öin ollessaan yksin lampaita paimentamassa. Saul sen sijaan rakasti nautintoja.

"Se, mitä ihminen tekee ollessaan kahden ajatustensa kanssa, ratkaisee sen, mitä hän on julkisuudessa toisten seurassa. Yksinolon hetkinä joko nautinnonhalua turmelee ihmisen luonteen tai itsekuri kasvattaa sitä." Jumalan mieheksi valmistuminen, s.40.

Tänään Ls-messussa Markus Pöyry puhui päivän tekstistä, laupiaasta samarialaisesta. Hän osoitti, että meistä kukin on kuin se pappi. Tämä ei tiennyt, onko maassa makaava mies juutalainen. Ellei olisi, pappi saastuisi viikon ajaksi, joten hän ei viitsinyt riskeerata. Asia ei kuulunut hänelle.

Leeviläinen tuli perässä. Hän oli temppelissä papin apulainen. Jos kerran samaa tietä kulkenut pappi ei ollut auttanut miestä, miksi leeviläinen muka osoittaisi olevansa parempi ja auttaisi. Joten ohi vaan.

Laupias samarialainen on vertauskuva Jeesuksesta. Maassa makaava mies oli tajuton, hän ei voinut pyytää apua. Hän ei voinut ottaa yhtään askelta pelastuakseen. Samarialainen teki kaiken hänen puolestaan, vei miehen majataloon, seurakuntaan, ja lupasi palata. Sen Jeesus on luvannut meille: hän palaa takaisin!

Kukin meistä voi nähdä itsensä sekä papissa, leeviläisessä että maassa makaavassa miehessä, joka ei voi itseään pelastaa. Tarvitsemme apua, jonka Jeesus tuo laupiaan samarialaisen hahmossa.

Markus Pöyry luki kohdan, jossa Jeesusta syytetään, että tämä on samarialainen ja hänessä on riivaaja. Jeesus vastaa, ettei hänessä ole riivaajaa. Näin hän epäsuorasti ilmaisee, että hän on todellakin tuo vertauksen samarialainen.

Markus osoitti, että vertauksen ydin ei ole se, että kaikki ovat meidän lähimmäisiämme ja että meidän pitää auttaa kaikkia ja olla kaikkien lähimmäinen. Ydin on se, että Jeesus on se lähimmäinen, jota me tarvitsemme, koska olemme aivan avuttomia ilman häntä.

Saarnaan liittyi muutakin tärkeää, mutta en jaksa sitä kertoa, kun en osaa kuvailla tarpeeksi hyvin. Pitäisi kuunnella uudestaan netistä saarnan loppuosa, sillä siinä oli uutta, ennen kuulematonta asiaa. Muutenkin selitykseni eivät välttämättä ole sataprosenttisen oikeita, joten kuuntelepa itse, niin tiedät paremmin (lähetyshiippakunta, saarnat).

Kävin päivällä tunnin kävelylenkillä. Oli ihmeen kuuma päivä. Uikkarit otin mukaan, mutta en jaksanutkaan mennä uimaan. Mutta kävin kylläkin messun jälkeen, kun olin pyörällä liikkeellä. Hieno ilta, lämmintä vielä!

Hyvää yötä, Jeesus myötä, hyvä lukijani!