23.08.2013 - Hiljaista tuulen hyminää

Aurinkoinen elokuun aamu. Hyvin nukuttu yö takana.

Sellainen kutina minulla on, että kulisseissa tapahtuu tärkeitä asioita, vaikka elo kulkee kuin täillä tervassa.

Työasia on vielä vaiheessa. Viikon päästä toivon tietäväni enemmän. Perästä kuuluu, kuten entisellä miehellä, joka oli niin pitkä, ettei kuullut, mitä perästä kuuluu! Vähän mukailtuna muinainen sanonta.

Eilen illalla olin Lepikossa, seurakunnan leirikeskuksessa. Paikalla oli lastentarhanopettajien hallitusväkeä, eläkeläisiä sekä meitä fyrryn toimittajia. Kuulostaa juhlalliselta, mutta äänekäs, eri-ikäisten naisten porukka siellä vaan elämöi!

Söimme terveellisen iltapalan. Alkuosa oli terveellinen, loppuosa ei. Salaattia monipuolisesti, kahvin kanssa kauniisti sokerikuorrutuksella päällystetty munkki, jonka toki napsin suihini.

Juttuseura oli hauska ja syvällinenkin, nautin keskustelusta pöydän ääressä. Sitä seurasi bumtsibumbum-ohjelma. Juontaja oli rento, soittaja samoin. Meidän joukkue pärjäsi kehnosti, mutta lopuksi joukkueet olivat tasaväkisiä.

Sauna ja uinti kruunasivat illan. Kiitos, kiitos, mukavaa oli!

Vein tyttärelle auton illan päätteeksi, hän heitti minut kotiin. Joutuupa tytär junaan iltapäivällä. Hänen liitokiekkojoukkueellaan on pelit Helsingissä viikonloppuna. Jos pääsevät finaaliin, tiedossa on pelejä Ranskassa. Teipattu oli tyttären pohje, rasitusvamma tai jotain revähdyksentapaista. Sellaista se on, kun tosissaan urheilee; roiskuu, kun rapataan!

Kävin mustikassa eilen. Isoja ja kypsiä olivat. Puolukoita napsin poskeeni suoraan, en kerännyt niitä, ainakaan vielä. Perkasin mustikat tuulessa, kaadoin ämpäristä toiseen.

Soitin Saulizille, kun hän oli Arin luona. Siellä oli kaikki hyvin, miehet olivat aulassa, Ari tuolissaan. Kävimme keskustelua perheidemme asioista.

Luen Alan Redpathin kirjaa Daavidista, ennenkin olen sen lukenut. Syvällistä, kohti käyvää, kipeästikin! Hän kirjoittaa:

"Kuvittelepa mielessäsi Iisain seitsemän poikaa seisomassa Samuelin edessä. He olivat varmaan hyvin komeita nuorukaisia. Seitsemän on Raamatussa aina täydellisyyden luku.

"Iisain pojat näyttävät minusta kuvaavan inhimillistä täydellisyyttä, mutta inhimillinen täydellisyys hylätään aina taivaassa. Tämä on meille vaikea läksy, mutta sen oppiminen on ehdottoman välttämätöntä, jos haluamme lukeutua Jumalan rakkaiden joukkoon.

"Jos et halua oppia tätä, jos hylkäät tämän periaatteen, saatat silti olla melkoinen johtaja kristillisessä työssä - mutta et Jumalan johdossa kulkeva valittu Hänen kansansa keskuudessa, sillä ihmisvoimin tehty työ ei ole Jumalalle miksikään hyödyksi." Jumalan mieheksi valmistuminen, s. 14.

Tuo on lohdullista tekstiä kaikessa ehdottomuudessaan. Minun ei tarvitsekaan olla itse mitään! Jumala ei voi käyttää mitään, mikä itsestäni on minussa hyvää ja näyttävää. Hän haluaa sydämeni, sydämen asenne ratkaisee.

Ennen kuin elämässämme tapahtuu isoja asioita, on Jumala tehnyt jo sisimmässämme paljon. Mullistukset eivät tule yllättäen, sillä sisimmässä Jumala puhuu ensin eikä se näy ulospäin.

Siksipä profetiat ovat oman kokemukseni mukaan asioita, jotka jo ikään kuin tiedän todeksi. Siis profetiat, jotka tulevat Jumalalta. Ikävä kyllä, vuosien varrella olen ottanut todesta monia itseäni miellyttäviä profetioita, joilla ei ole ollut katetta.

Mutta sittenkin: Jumala puhuu elämänkohtaloissa, Sanansa kautta ja luonnon kautta myös. Mutta luonto ei ole kirkkoni ilman Jumalan sanaa. Raamatun sanan tulee vahvistaa kaikki sanomat.

Redpath kyselee vakavasti, onko minussa ja sinussa ne tuntomerkit, jotka ovat ilmeisiä Jumalan omille. "Onko hengellisessä elämässäsi todellisuuden leima", hän kysyy.

"Daavidin valinta kävi selväksi kaikille, koska seuraavaksi hän joutui ristiriitaan Saulin kanssa. Jumalan valitseman ihmisen on mahdotonta elää rauhassa saatanan lasten kanssa.

"Hengellä voideltu ihminen joutuu heti sielunvihollisen maalitauluksi - käärmeen siemenen ja vaimon siemenen välillä vallitsee vihollisuus siihen asti, kun Jeesus tulee." s. 20.

Vakavia sanoja, joita on syytä miettiä aika ajoin. Jos ei koskaan tule törmäyksiä maailman kanssa, voipi miettiä, olenko liukunut harmaalle alueelle hengellisessä elämässäni. Tai olenko koskaan ollutkaan Jeesuksen puhdistettavana.

Jos joku ei ole katsonut Sydämen asialla -ohjelmaa, hän ei varmaan ole menettänyt mitään kamalaa. Mutta monta kyynelöintiä on jäänyt väliin ja monta ilonpilkahdusta kokematta. Toissapäivän jakso oli erityisen kyyneleinen.

Sarja ei ole hengellinen, mutta sittenkin siinä on hyvin paljon rakkautta, ystävyyttä, toisista välittämistä, yhteisöllisyyttä kaikkien ristiriitojen keskellä. Sellaista meidän uskovien keskellä pitäisi olla enemmän, ympäröivästä maailmasta puhumattakaan.

Kyllä sitä onkin, kyllä me kohtaammekin sitä. Se vain pitää huomata ja kiittää siitä!

Iloa päivääsi, arvoisa lukijani. Minä lähden pian tapaamaan Leneä kirjastoon, kun hänellä on ruokatunti. Emme ole nähneet pitkään aikaan, olen jo kaivannut.

jk. Kakkosblogissani (etusivulla osoite) kirjoitin Jumalan johdatuksesta, jatkan aiheesta, sillä olen lukemassa Elliotin kirjaa siihen liittyen.