19.08.2013 - Arvaamaton elämä!

Aamulla satoi, aamupäivällä pilvipoutaa ja tuulista.

Enpä olisi uskonut kuukausi sitten, että pidän tänään kännykkää auki siltä varalta, että minua tarvitaan töihin päiväkotiin! Ihmeitten aika ei siis ole ohi, vaikka äkkipoika voisi niin luulla.

Päivittäin katson kynsiäni. Tähän asti ne ovat heti katkenneet, kun ovat vähänkään kasvaneet. Nyt ne ovat vahvat. En ole viitsinyt edes purra niitä enää kuten yksi paheistani on ollut.

Tukkakin kasvaa niin, että kohta kai se painaa kuin Absalomin tukka. Monta kiloa. En ole nuoruusvuosien jälkeen voinut kasvattaa pitkiä hiuksia, kun ne eivät ole oikein kasvaneet niin kuin olisin halunnut.

Kaikenlaisia työmahdollisuuksia olen miettinyt. Lopulta aina päädyn siihen, että osaan parhaiten kasvattaa lapsia ja rakastaa heitä. Kesällä kävin usein päässäni kierrosta, mitä ryhtyisin tekemään. Päiväkotiin meno tuntui kuitenkin ylivoimaiselta, muusta puhumattakaan. Väsytti ja ahdisti jo ajatus.

Yhtäkkiä samaa kierrosta pyörittäessäni pääni sisällä huomasin, että päiväkotiin meno alkoi tuntua mukavalle ajatukselle. Ei enää ahdistusta eikä uupumusta ajatuksen suhteen.

Vähitellen unenikin on parantunut. Monesti odotan, että kohta alkaa väsyttää, mutta ei alakaan. Tai jos alkaa, niin se menee ohi. Enää ei ole kestouupumus päällä. Se tuntuu käsittämättömälle!

Tästä kaikesta olen sangen kiitollinen Jumalalle, joka on minun parantajani, neuvonantajani ja väkevä apuni.

Välimatka sairaalaympäristöön piteni viikoksi vuosi sitten. Käyn Arin luona enää kerran viikossa. Ari näyttää kuitenkin pysyvän hengissä mainiosti ilman minun siellä ravaamistani.

Sitä en tiedä, ikävöikö Ari, mutta luulen, että hän pärjää hyvin. Jumala on hänenkin neuvonantajansa ja apunsa. Hoitohenkilökunta on sekin Jumalan kädessä, auttaa Aria, miten Jumala hyväksi näkee. Näin olen asian ajatellut. Ihan kaikki on Jumalan väkevän käden alla.

Monet asiat, mitkä minua ovat kohdanneet, on Jumala etukäteen näyttänyt ja sanastaan vahvistanut. Uskon, että kaikki sekin, mikä vielä on toteutumatta, tapahtuu Jumalan ajalla.

Ajasta puheen ollen, viime yönä koin epämiellyttävän yllätyksen. Kaikki naapurini varmaan myös, elleivät ole kuuroja.

Kävin naapuruston pihakirppiksellä eilen ja ostin nätin vaaleanpunaisen herätyskellon. En luota pelkän kännykän herätyskykyyn. Uusi kello osoittautuikin hommansa hoitavaksi: puoli neljältä se pärähti metelöimään niin etten tiennyt, mihin juosta ja missä palaa tai myrskyää!

Sen jälkeen ei tarvinnutkaan enää nukkua. Herätys oli totaalinen.

Kunpa hengellinen heräämisemme olisi yhtä kokonaisvaltainen. Sellainen, ettei enää tekisi mieli nukkua. Olisi niin selkeästi päivän lapsi, että yö kauhistaisi.

Raamattu kuitenkin toteaa, että uni valtaa helposti ihmisen. Opetuslapset ovat valaiseva esimerkki. Vaikka Jeesus pyysi valvomaan vain pari tuntia seurakseen, kaikki nukkuivat sikeästi.

"On jo aika unesta nousta,
aamu on jo lähempänä
kuin arvaammekaan."

Tuohon tapaan Raamattu kehottaa, en muista sanatarkasti.

Koska työhönkutsua ei tullut tänä aamuna, olin jo päättänyt pestä kamarin ikkunan. Sen tein ja vaihdoin verhot.

Päivän haasteet kutsuvat. En ole vielä täysin tietoinen, mitä ne ovat, mutta ilta on aamua viisaampi tässä tapauksessa. Jatkan kuitenkin vielä Raamatun lukemista, sillä Jumalan viisaus on kätkettynä hänen sanaansa.

Sinäkin voit aloittaa vaikkapa Sananlaskuista, jos et tiedä, mitä lukisit sieltä. Niitä on 31, joten kuukauden joka päivällä on oma tekstinsä.

Iloa päivääsi, arvoisa lukijani!