14.08.2013 - Rukoillen päivään!

Aurinkoista vaihteeksi sateen jälkeen.

Sydän latautui eilisestä evankelistapäivästä täyteen. Puran jotain päällimmäisiä tuntoja.

Menomatkalla Evakon kanssa rukoilimme. Pyhä Henki näköjään kuljetti rukouksemme Matti Karille, joka alkurukouksessa toisti matkarukouksemme melkein sanasta sanaan. Ihmeellinen Pyhä Henki, väkevä Jumala!

Matti rukoili ja sanoi, että olemme janoisia, Jumala, juota meitä. Ja että moni kokee, ettei kuulu joukkoon, mutta sinähän olet kutsunut jokaisen paikalle, joten relax vaan. Tai siihen malliin.

Martti Kallionpää puhui kolmesta sotaurhosta, jotka hakivat henkensä uhalla vettä kuninkaalleen Daavidille vihollisen läpi murtautuen. Motiivina miehillä oli rakkaus kuninkaaseen. He kuulivat kuninkaan pyynnön, heillä oli kuulevat korvat. Kuningas arvosti miestensä uhraavaisuutta ja uhrasi puolestaan veden Jumalalle.

"Hoippuva evankelista", Eliina Heinonen, oli tällä kertaa se, jonka kautta Pyhä Henki hoiti itseäni. Aloin itkeä heti kun Eliina aloitti puheensa. Eliinalla on sama tyyli kuin rakkaalla sisarellani Kaisa Joupilla: hän saa ihmisen nauramaan olemalla vain juuri sellainen kuin on. Aito ja vilpitön.

Eliinan "hoippuminen" johtuu hänen aivoinfarktistaan, jonka lisäksi hänellä on lukuisia sairauksia. Eliina vetosi Pertti Kallion laulamaan lauluun "Kysytkö palvelushintaa", ja sanoi, että enää hän ei kysy. Herra tietää, mitä antaa ja se on kaikki hyvää ihmiselle. Tuntui miltä tuntui.

Puhujan nimeä en muista, mutta mies kertoi Filippuksesta, evankelistasta, jolla oli neljä profetoivaa tytärtä kotonaan. Kotona oli siis hyväksyvä, hoitava ilmapiiri. Se on tärkeää evankelistalle ja jokaiselle.

Filippus oli aluksi pöytäpalvelija, mutta vainon tullessa hommat vaihtuivat. Kun syttyi herätys, Pyhä Henki kehotti Filippusta menemään AUTIOLLE TIELLE. Vaikea on lähteä pois tapahtumien keskipisteestä, jos ei kuule tai halua totella Herran ääntä.

Itselläkin on siitä kokemusta. Olisi ollut niin mukavaa vierailla ylioppilasjuhlissa eräänä toukokuun aurinkoisena päiväna sen sijaan, että menin sairaalaan kriittisessä tilassa olevan mieheni vuoteen viereen. Olisi kiva kertoa, että tein sen iloiten, mutta en tehnyt, ainakaan aluksi. Mutta tein kumminkin, vaikka marisin. Jumala auttakoon, että tekisin aina sen, mikä minulle kuuluu, vaikka se ei tuntuisi mukavalta. Siinä on kuitenkin siunaus.

Leena Lehtinen on noussut jaloilleen Kalevin kuoleman jälkeen, joka tapahtui kaksi vuotta sitten. Kuukausi sitten tapasin hänet laivamatkalla, jolloin hän oli kylläkin heikkokuntoinen. Mutta eilen hän kukoisti!

Leena vahvisti sen, mitä edellisessä Ajankohtaisessani sanon: kun vahva seisoo vieressä, toinen ei pääse käyttämään kaikkia lahjojaan. En todellakaan moiti Kalevia tai mitään sinne päinkään. Mutta näinhän elämä menee!

Kalevi tunsi Raamattunsa ja hoiti monia asioita. Kun hän kuoli, Leenan ole alettava huutaa Jumalan apua käytännön asioihin ja alettava itse lukea Raamattua perusteellisesti. Ei ollut Kalevia sanomassa.

Nyt Leena Lehtinen todisti, ettei hän olisi koskaan voinut uskoa, mikä siunaus voi surun läpikäymisellä olla. Hän kehotti jokaista käymään läpi vaikeat asiansa, sillä sen kautta kasvamme ja opimme uutta.

"Kun Jeesus ottaa jonkun pois,
hän tulee itse tilalle."

Tämän oli Leena kokenut. Jumala antaa uusia puheenaiheita, uusia ihmisiä. Näinhän minäkin olen kokenut: Jumala on laajentanut aluettani. Jeesus on itse tullut vierelleni, kun vei Arin kauemmaksi.

Mikä lohtu tuo Leenan sanoma onkaan surevalle: Jeesus itse tulee tilalla, kun joku viereltämme lähtee.

Joku puhuja sanoi saman asian: Kun Jeesus meni taivaaseen, hän sanoi, että vaikka hän lähtee, Pyhä Henki tulee tilalle. Me emme jää orvoksi. Meillä on Puolustaja vierellämme.

Antero, "Mooses", Laukkanen on valittu viime vuonna, ilmeisesti, Espoon positiivisimmaksi ihmiseksi, vai oliko se hymynaamaksi tai jotain sellaista. Hän sanoi, että hän nauraa aamusta iltaan ja illasta aamuun. Ja jos ei naurata, nukutaan henkari suussa! Iloinen veikko kerrassaan. Hänen ilonsa kumpuaa Jeesuksesta ja hänen tuntemisestaan.

Laukkanen sanoi, että kautta aikojen ihmisille on ollut yhteistä se, että on erottauduttava maailmasta sitä tehtävää varten, jonka Jumala antaa. Emme ole samanlaisia sen jälkeen, kun kohtaamme Jumalan.

"Hirveät on lääkkeet,
mutta kauhea on tautikin", totesi Laukkanen kuulleensa pienenä poikana. Miten totta tuo sanonta onkaan, jos käännän sen omaan tilanteeseeni:

"Ankara on elämämme,
mutta väkevä on myös Jumalan apu!"

Laukkanen puhui ilmestysmajasta. Ensin oli alttari ja vaskiallas, josta kasvojensa pesijä näki oman kuvansa, kohtasi totuuden itsestään, teki parannuksen synneistään. Sitten hän meni ilmestysmajaan, joka oli täysin pimeä. Mikään inhimillinen valo ei sitä valaissut.

Jos mekin tahdomme sanoa jotain Jumalastamme, meidän on noudettava tuo asia ilmestysmajasta. Vaikka meillä olisi kymmenen metrin pino tohtorinhattuja päässämme, kaikki inhimillinen älli, emme ymmärrä mitään Jumalan pyhyydestä ja viisaudesta tai ylipäänsä Hänestä, ellemme kohtaa häntä ilmestysmajassa. Näin siis Laukkanen ja minun tulkintani hänen opetuksestaan.

Mieleeni nousee asiaan liittyvä kohta 1. Korinttilaiskirjeestä:

"Onhan kirjoitettu:
"Minä hävitän viisasten viisauden,
ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi".
Missä ovat viisaat?
Missä kirjanoppineet?
Missä tämän maailman älyniekat?
Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?
Sillä kun, Jumalan viisaudesta,
maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa,
niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat," jakeet 19-21.

Oli siis hieno päivä Seinäjoella, jossa evankelistojen yhteyspäivät jatkuvat tänään. Ne ovat ensi vuonna 4.-5.8. Seinäjoella jälleen, joten laitahan kalenteriisi ja varaa aikaa lähteä mukaan virvoittumaan!

Jokainen, jolla on halu kertoa Jeesuksesta toisille, on omalla paikallaan evankelista. Kaikki eivät puhut suurille joukoille, osa julistaa lapsille, osa nuorille. Osa yhdelle ihmiselle kerrallaan, miten kullekin on lahja suotu.

Pian menen Arin luo kertomaan hää- ja muita kuulumisia. Päivän päälle kuntosali kutsuu jälleen ja uimaankin olisi kiva ehtiä.

Kerron muista tulevaisuuden näkymistä sitä mukaa kuin ne avautuvat. Olen innoissani siitä, että Jumala on minua hoitanut niin, että olen alkanut tervehtyä. Pidän tätä ihmeparanemisena. Kiitollisuus Jumalaa kohtaan nousee sydämestäni joka päivä.

Siunausta päivään, Herra kanssasi, arvoisa lukijani!