30.07.2013 - Siunattu matka ja kotiintulo!

Kunnon kesää: ukkosta, hellettä, pilvistä ja kaikkea siltä väliltä.

Selvisin kotiin, vaikkakin rimaa hipoen. Vai sanoisinko pakoputki maata viistäen.

Tai ei aivan niinkään. Ja kaikki Jumalan antaman vilkkaan mielikuvituksen ansiota: kun viimein keksin, että pakoputkihan se siellä paukkuu maantiehen, asensin systeemin. Etsin sopivan kiven tien penkalta ja laitoin sen pakoputken päälle.

Pakoputki oli nimittäin kiinni auton takareunan etureunassa, jos ymmärrät, mitä tarkoitan. Mutta putken paksu osa oli poikki ja retkotti maahan. Kun laitoin kiven kiinnityskohdan eteen, putki nousi ilmaan sen verran, että enää ei katukiveys kipinöinyt!

Monesti viimeisen 15 km kohdalla tuli mieleen eräs Arin lause:
- Sanoohan sen takapuolituntumakin, jos rengas on puhki!

Minulla tuo tarpeellinen tuntuma puuttui tänäänkin. Rengas ei tosin ollut puhki, mutta kummallista pauketta kuului peräpäästä, siis auton.

Ensi pysäytyksellä otin peräkontista marjanpoimurin ja ämpärit auton sisään. Kuvittelin, että ne siellä paukkuvat. Mutta äänen jatkuessa siirryin polviasentoon, auton taakse. Sitä ennen pysäytin auton tien poskeen. Silloin jo aukenivat minunkin silmäni.

Asennuksen jälkeen prutputtelin tasavauhtia Karhulaan, Terhin ja Tatun luo iltateelle. He asuvat matkan varrella Kivihaassa. Sieltä lähdettyäni jouduin kerran pysäyttämään auton ja virittämään pakoputken uudelleen. En tosin siten, kuin pojat mopoja virittävät. Tällä kertaa löysin laudanpätkän avukseni.

Kotona siis, onnellisesti ja tyytyväisenä.

Matka oli hyvin onnellinen monin tavoin. Menomatkalla lauantaina uin jossain Evijärven suunnalla, 110 km Vaasasta Kortesjärven kautta ajettuani. Siellä on tekolampi, kirkas vesi, lähteitä. Olin mukavilla syntymäpäivillä järven rannalla. Sen jälkeen ajoin veljeni luo, joka asuu Reisjärvellä. Jatkoin myöhemmin Nivalaan äidin luo.

Äidin kanssa meillä oli sangen mukavaa. Kerron siitä lisää myöhemmin. Yhtenä aamuna heräsin kuudelta, ajelin muutaman kilometrin möykkyistä maantietä metsään. Sen takia pakoputki tietysti poikki menikin, kun kyseinen tie oli tosi monttuinen ja ajoin sitä useaan kertaan näiden päivien aikana.

Poimin kolmisen tuntia mustikoita, pää oli vesimärkänä hiestä kuten paitakin. Oli taivaallisen ihanaa pulahtaa uimaan mökin lammella paluumatkalla.

Illalla kävin toistamiseen mustikoita keräämässä ja välillä vadelmia.

Oli veljentytön synttärit, oli ystävien tapaamista. Mökki-ilta äidin kanssa, kirkonkyläreissu hautausmaavierailuineen.

Mukava nyt olla kotona. Huomenissa pitää saada auto korjaamolle, pestävä pyykkiä ja päästävä kotioloon ennen seuraavaa matkaa, joka onkin tuossa tuokiossa.

Iloista jälleen tapaamista tällä sivulla, arvoisa lukijani!

"Minä olen varma siitä,
ettei kuolema
eikä elämä,
- - voi meitä erottaa
Jumalan rakkaudesta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme." -Room 8. luvusta.