21.07.2013 - Lukupäivä!

Aallokkoa meressä ja maalla.

Taustalla soivat raamattulaulut kasetilta. Itse niitä laulelen kitaran kanssa. Terhin ja Teron tappelu kuuluu laulun takaa: ovat alle kouluikäisia.

Oi, miten nopeasti aika kuluukaan. Toisaalta. Joidenkin asioiden kohdalla sen sijaan aika ei kulu ollenkaan.

Aiheesta on monia vitsejä: miten henkilö tutkii, onko kello pysähtynyt, kun viisarit eivät näytä liikkuvan ollenkaan. Siltä tuntuu odottavan aika.

Kasetilta kuuluu Psalmi 121, matkalaulu ja Psalmi 23. Terhi laulaa niitä kanssani omalla lapsenäänellään. Pitäisi saada cd:lle nuo laulut ennen kuin kasetit menevät pilalle.

Olen kärsimättömällä päällä. Pari ystävistäni on muuttanut tai muuttamassa. En haluaisi itse muuttaa minnekään, mutta jotain pitäisi liikahtaa.

Luterilaisen messun toimitti Wille Huuskonen. Hyvä, raamatullinen saarna. Väkeä oli Pietarsaaresta asti, nuorisoa pääasiassa. Olivat menossa laivalle ja sen takia tulivat Kokkolan sijasta tänne Vaasaan.

Vaasassa on alkamassa elokuussa Walkers-kahvila -toiminta. Mitä se sitten sisältääkään, niin olen tunkemassa mukaan, ainakin alustavasti. Vapaaehtoisena katsomaan, mistä on kyse.

Pyöräilin uimassa kirkon jälkeen. En olisi muka viitsinyt, mutta onneksi menin. Aina on raikas olo uinnin jälkeen. Jälleen oli aallokko! Viime kesänä kelluin harva se päivä pitkiä aikoja, oli tyyntä ja lämmintä.

Pihakukat kasteltu, laukkua pakkailen. Aamulla menoksi.

Ps 30 rohkaisuksi, arvoisa lukijani, ja Herra kanssasi:

"Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä pelastit minut etkä sallinut viholliseni iloita minusta.
Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin, ja sinä paransit minut.

Herra, sinä nostit minun sieluni tuonelasta, sinä herätit minut henkiin hautaan vaipuvien joukosta.
Veisatkaa kiitosta Herralle, te hänen hurskaansa, ylistäkää hänen pyhää nimeänsä.
Sillä silmänräpäyksen kestää hänen vihansa, eliniän hänen armonsa; ehtoolla on itku vieraana, mutta aamulla ilo.

Minä sanoin menestykseni päivinä: "En minä ikinä horju".
Herra, sinä armossasi vahvistit minun vuoreni. Mutta kun sinä kätkit kasvosi, niin minä peljästyin.

Sinua, Herra, minä huusin ja Herraa minä rukoilin:
"Mitä etua on minun verestäni, jos minä hautaan vaivun? Ylistääkö tomu sinua, julistaako se sinun uskollisuuttasi?

Kuule, Herra, ja armahda minua, Herra, ole minun auttajani."
Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla,
että minun sieluni veisaisi sinulle kiitosta, eikä vaikenisi. Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän iankaikkisesti."