20.07.2013 - Aika lailla hiljaiseloa!

Tuulista, vähän sadetta iltasella. Aurinkokin paisteli.

Luin Liian paksu perhoseksi -kirjan yhtä soittoa illalla, nukkumaan siis vasta yhdeltä. Istanmäellä on jotain samaa kuin Hilja Valtosen kirjoissa, vaikka ne ovatkin ihan erilaisia. Pidän molempien tyylistä tosi rankasti.

Innostuin leikkelemään pussukoita varten muoveja, kankaita ja silittelemään karkkipapereita liimakankaalle. Kolme pussukkaa sain valmiiksi asti. Samalla kuuntelin Asko Matikan aamuopetuksia, joka tuli toiveuusintana deissä.

Asko puhui anteeksiannosta ja katkeruudesta vapautumisesta. Hän sanoi merkittävän asian:
"Sovintoon tarvitaan kaksi,
mutta anteeksiantoon vain yksi."

Voihan olla, että vastapuoli on kuollut tai häneltä ei voi jostain syystä pyytää anteeksi. Tai hän ei edes anna anteeksi, vaikka sitä pyytäisikin. Sovintoa ei välttämättä synny, mutta anteeksi antamista se ei estä.

Asko sanoi, että anteeksi antamattomuus on keino hallita toista ihmistä. Haluanko minä tai haluatko sinä hallita jota kuta sen sijaan, että antaisimme vapauden toiselle ihmiselle?

Voi kestää pitkäänkin, ennen kuin anteeksi anto tuntuu ja antaa vapautuksen. Se on prosessi.

Joku oli antanut sisarelleen anteeksi, ihan vaan yksipuolisesti tykönään. Seuraavana päivänä sisar oli soittanut ja halunnut tulla kylään - 30 vuoden jälkeen! Valtava voima kätkeytyy anteeksiantamukseen. Voimme vain aavistaa, mitä tapahtui ristillä, kun Jeesus kuoli puolestamme.

Katkeruus on aina valinta. Meillä on lukuisia tilaisuuksia katkeroitua, mutta voimme valita, että emme katkeroidu vaan annamme anteeksi ja luotamme.

Ei onnistu aina, mutta meidän tulee pyrkiä vapauteen, koska se on meille valmistettu orjuuden sijaan. Jeesus sen teki.

Onko tärkeämpää olla oikeassa vai olla onnellinen, kyseli Matikka. Sopii miettiä sitäkin.

Olin Arin luona kolme tuntia. Siistin hänen pääpuolensa korvista hampaisiin, sieraimista hiuksiin ja silmiin. Puhdasta tuli. Etuhiukset jätin aika pitkäksi, sillä ne kihartuvat Arilla mukavasti.

Istuimme parvekkeella, laulelin Arille ja samalla muillekin. Kuuntelimme Raamattua, tein ristikkoa, join kahvia ja virkkasin. Rukoilin Arin kanssa. Odotan totisesti Jumalan ilmestymistä. Olin kohtalaisen kuiviin puserrettu kahden maissa, kun lähdin kaupan kautta kotiin.

Pari tuntia sohvailua kotona kirjan ja ruuan kanssa teki terää. Äiti soitti ja kertoi veljen perheen poimineen monta sangollista mustikoita. Taistelija/kilpailija minussa heräsi ja hyppäsin autoon ja nokka kohti mustikkametsää.

Nyt pidin varani, että auton avain oli taskussani eikä lukitun auton sisällä. Sain muutamia litroja mustikoita, alkoi sataa hiljakseen. En ensin huomannut koko sadetta, sillä hiki valui otsaltani pitkin kasvoja. Sääsket olivat villinä epäkohteliaaseen tapaansa.

Paluumatkalla poikkesin Hietasaareen uimaan. Oho, siellä oli pippalot. Porukkaa mahdottomasti. Mahduin sekaan, marssin Pingviinien pukuhuoneelle ja kävin uimassa. Tuntui ruhtinaalliselle, vaikka jälleen aallot riehuivat.
Kaksi tölkkiä bongasin kävellessäni autolle.

Pari tuntia kului hengellisen musiikin parissa, ei tosin sohvalla vaan mustikoita peraten tiskipöydän ääressä. Se on ikävää puuhaa. Kun lapset asuivat kotona, delegoin homman yleensä heille tai teimme sen yhdessä. Nyt voin delegoida vain itselleni.

Roskia oli neljäsosa marjoista, paljon raakoja ja huonoja mustikoita. Ei siis kiire vieläkään metsään, mutta mukava saada syömämarjoja ennen kuin pakastan niitä talvea varten.

Huomenna käyn Krissen luona. Hänen muuttokuormansa lähtee maanantaiaamuna. Hän vie omaisuutensa Vantaalle ja lentää hetken kuluttua itse ulkomaille asumaan. On ollut ihmeellistä seurata Jumalan hyvän käden johdatusta Krissen kohdalla. Mutkatonta se ei ole ollut, mutta siunaus on ollut sittenkin mukana.

Viideltä menen luterilaiseen messuun Biblioniin, jos Herra suo.

Tein sämpylätaikinan marjoja peratessani. Lisäsin reippaasti Maijalta saamiani kuivattuja nokkosia sekä erilaisia siemeniä ja kuivattuja sokerijuurikkaan hiutaleita. Tuoreen leivän tuoksu leijailee kotiini ja tuo pyhän tuntua.

Siunattua viikonloppua sinulle, arvoisa lukijani!