29.06.2013 - Tro strax!

Kuuntelin evankeliumijuhlia, siitä otsikko. Kaunis sää, vähän sadetta, kesäistä.

Päivä on kulunut iloisissa merkeissä, mutta olen toki itkeä tirautellutkin muutaman kerran. Kauniit laulut herkistivät mieleni.

Tapasin Petrin päivällä. Hänellä alkoi loma, mutta hän on avulias ja tuli kaverikseni erästä ystävää auttamaan. Piti vähän ruuvailla ja sellaista. Petrillä työ hoitui hetkessä, minä olisin joutunut hosumaan koko päivän eikä lopputuloksesta olisi ollut takuita sittenkään.

Kävimme syömässä torilla, kevätrullia ja sellaista. Kahvijäätelöannos jälkiruuaksi. Samalla saimme jutella, mikä oli antoisaa sekin.

Olin jo aamulla kuunnellut ohjelmaa evankeliumijuhlilta Lohtajalta. Neljältä kuuntelin toivekonsertin samaisesta juhlasta. Siionin laulut ovat iloisia, mutta kuitenkin syvällisiä. Pidän niistä tosin paljon, vaikka ne eivät olekaan minun lapsuuteni hengellisyyteen kuuluvaa. Minulle virret ja erityisesti useat lestadiolaisten veisaamat ovat jossain alitajunnassa asti.

Samalla kun kuuntelin, ompelin farkkutyynyjä ja -takin. Takin hihoista tietysti tuli pari tyynyä. Tuollaiset kapeat pötkyt ovat oivallisia niskatyynyjä, testasin niitä jo. Minulla oli ostettuna monta pussillista vanua, joten saatoin täyttää ne saman tien.

Välillä pyöräilin uimassa ja palasin sopivasti kuuntelemaan iltaseuroja Lohtajalta. Kuin olisin ollut paikalla. Kaikki puheenvuorot olivat allekirjoittamisen arvoisia, erityisesti jäi mieleen Pasi Palmun puhe.

Palmu puhui uskosta ja sen omistamisesta. Joku ihminen oli ollut kuoleman hädässä. En muista, kuka se hengen mies oli ollut, joka sanoi hänellä "tro strax", toisin sanoen usko heti. Älä mieti, millainen olet, kelpaatko tai muuta. Ei, vaan usko sellaisena kuin olet, usko syntisi anteeksi Jeesuksen tähden. Omista armo itsellesi.

Iltaseurojen jälkeen soitti ystävä, joka oli "kanssani samoissa seuroissa" ja pidimme mukavan juttuhetken.

Eilisestä haluan kertoa vielä erään asian. Ihme, että unohdin mainita siitä, sillä se oli eilisen kohokohta, kun olin Arin luona. Nimittäin osaston väki omaisineen oli aulassa, ruoka ei ollut vielä tullut. Kysyin, jos voisin taas laulaa jotain.

Lauloin ja samalla soitin kitaralla, jota olen säilyttänyt Arin huoneessa. Samat kesäiset laulut jälleen:
- Jo Karjalan kunnailla
- Niin minä neitonen sinulle laulan
- Oi, katsohan lintunen oksalla puun
ynnä muita lauluja, sekä lopuksi Psalmin 23, jonka olen säveltänyt taannoin.

Se oli ihmeellisen hyvä hetki, ainakin minulle.

Leivoin aamulla sämpylöitä huomisia kirkkokahveja varten. Klo 11 on Biblionissa messu, ensi kertaa tuohon aikaan, kokeeksi. Kiitosaihe on sekin, että messu voidaan ylipäänsä pitää.

Esteeksi meinasi nousta se, että Pöyryn perheeseen oli syntymässä vauva. Laskettu aika oli huomenna ja heidän edelliset lapsensa ovat olleet täsmällisiä lasketun ajan suhteen. Tämä lapsonen onneksi syntyi jo pari päivää sitten, joten vaasalaiset saavat luterilaisen messunsa.

Juhannusruusu kukkii vielä ikkunani alla. Olen iloinen, että puska on kasvanut sen verran, että kukat näkyvät ikkunasta.

Siunattua pyhänaikaa, arvoisa lukijani!