30.06.2013 - Juhlan tuntua ja surumielisyyttä!

Kaunis kesäinen päivä, aamusella vähän taisi sadella.

Kesäajoista johtuen luterilainen messu oli tänään jo klo 11 ja se oli kyllä mukavaa minusta. Meitä oli noin 20 ihmistä, koska osa tavallisesti osallistuvista oli evankeliumijuhlilla.

Pöyry piti erinomaisen saarnan. Hän puhui Pietarista, joka senkun huuhteli verkkojaan samaan aikaan, kun ihmiset tungeksivat Jeesuksen lähelle kuullakseen häntä. Jeesus lähestyi Pietaria, pyysi tätä kalastusseuran pomoa soutumieheksi.

Seurakuntaelämä on verkkokalastusta, ei onkimiehen puuhaa. Työhön tarvitaan kaikkia, jokaisen panos on tärkeä. Jos ei suostu vähäiseen soutuhommaan, antamaan Jeesuksen puhua, väistymään itse sivuun, ei voi odottaa muitakaan tehtäviä. Soutajista voi tulla isompienkin asioiden toimittajia, mutta tärkeintä on antaa Jeesuksen päättää meille sopivista tehtävistä.

Jotain tuon tapaista ja paljon muuta syvällistä Markus opetti saarnassaan. Kahvipöydässä antoisa keskustelu jatkui päivän aiheesta ja muustakin.

Kuuntelin aamulla eräiden kesäjuhlien opetusta radiosta. Puhuja sanoi, että pienet lapset syntyvät uskovaisina. Näin ei kuitenkaan Raamattu opeta. Se sanoo, että kaikki ihmiset ovat Jumalan kirkkautta vailla. Yksi syntymä ei riitä viemään ihmistä Jumalan valtakuntaan. Jokaisen on uudestisynnyttävä. Näin Jeesus opetti Nikodeemukselle, Johanneksen 3. luvussa.

Uskovaisuus ei ole joukkuelaji vaan jokaisella on oltava omakohtaisen suhde Jeesukseen. Uskovainen perhe ei pelasta perheenjäseniä, sen tekee vain Jeesus. Perheenjäsenet voivat tulla uskon osallisuuteen sen johdosta, että perheessä on esirukoilijoita. Jumala kuulee rukouksia ja haluaa pelastaa ihmiset perhekunnittain.

Syntiinlankeemus turmeli ihmisen luonnon. Jo pieni lapsi on syntinen. Syntisyys ei tule meihin sen kautta, että teemme syntisiä tekoja vaan me olemme syntisiä luonnostamme ja siksi teemme syntiä. Paha asuu meissä.

Uudestisyntymällä kasteen ja Jumalan sanan kautta pieni lapsi pääsee Jumalan valtakuntaan. Vanhempien ja seurakunnan tehtävä on opettaa lasta. Kaste ei ole automaattinen tie taivaaseen. Tarvitaan kaste ja usko yhdessä. Molemmat ovat Jumalan lahjoja.

Näistähän kristityillä riittää vääntöä maailman loppuun asti, mutta tämä on minun uskoni ja ymmärrykseni asiasta. Kukin uskokoon kuten tahtoo.

Iltapäivällä otin unet, väsytti kamalasti. Väännyin uimaan, pyörällä menin, vaikka ei se eikä mikään muukaan huvittanut. Onneksi eräs ystävä soitti ja saatoimme rukoilla, se antoi voimia ja iloa takaisin minulle.
Vieläpä sain toisen ystävän lenkille kanssani ja se oli piste iin päälle tähän päivään.

Uuteen viikkoon ja heinäkuuhun armon varassa, Jumalaan luottaen, arvoisa lukijani!

jk. Huomaa kirkkotila. Ruudullinen lattia on kuulemma tyypillinen eräälle järjestölle, jota tila on aikoinaan palvellut. Nyt se on pyhitetty Jumalan palvelemiseen.

Tila on kokonaan maan alla. Monessakin mielessä.