28.06.2013 - Lujalla uskolla on hiljainen ääni!

Otsikko Hilja Aaltosen kirjasta, jota kuuntelimme Arin kanssa tänään.

Päivä ehtii yöksi ennen kuin ennätän koneelle. Luin tankarunot ja romaanin loppuun ensin.

Voin aika hyvin, kun noudatan tiettyjä rutiineja päivittäin:
- raamatunlukua aamulla
- puuro ja aamukahvit kaikessa rauhassa
- uintia ja kävelyä/mahdollista hölköttelyä vähäsen
- sopivasti tekemistä, yksinoloa ja yhteydenpitoa
- raamatunlukua illalla ja omia mietteitä

Mukava romaani ja käsityöt ovat plussaa päivälle kuten myös rukoushetki jonkun kanssa. Yksin en osaa rukoilla niin, että voisin nimittää sitä rukoukseksi. Minun on vaikea rauhoittua yksin, mutta toisen seurassa se käy helpommin. Minä nyt satun olemaan tällainen, ainakin tällä hetkellä.

Kuuntelimme Arin kanssa Hilja Aaltosen kirjaa. En voi olla jatkuvasti ihmettelemättä sen naisen sanan säilää, taiteellista kykyä ilmaista asioita luovasti. Kuin perhosen lentoa ovat hänen sanansa, kuin pääskysen kujerrusta. Johan tässä runolliseksi heittäydyn itsekin, kun niin häntä ihailen.

Ari voi hyvin tällä hetkellä. Hänelle oli vaihdettu uusi peg-letku, kun entinen oli lähtenyt irti. Mieleeni tuli, että elokuussa on jo 12 vuotta siitä Suuresta Kriisistä, joka johtui letkunvaihdosta. Näyttää, että elämämme kuluu sairauden kanssa, letkujen, kuumeiden ja keuhkotulehdusten kanssa. No, kulukoon vaan. Herran kädessähän me olemme.

"Jumalan kello käy,
vaik` viisarin liikettä
tänään ei näy!"
- Hilja Aaltosen säe on tuokin ja lohduttaa kummasti, kun ajattelen elämääni Arin kanssa sairauden luodessa varjojaan.

Illan varjot ovat nyt sen verran pitkiä, että on aika sanoa
hyvää yötä,
Jeesus myötä,
arvoisa lukijani!