22.06.2013 - Juhannuspäivän ilta!

Onnea Paulat, Liinat ja Pauliinat! Ukkonen jytisteli aamulla ja sadekuuro iltapäivällä.

Jäi kirjoittaminen taas illaksi, vaikka uhoilin kirjoittavani aamulla. Päivä on mennyt venyessä ja nytkin on jo myöhä.

Eilen olin useamman tunnin Arin luona. Parvekkeella oli kaunista, paljon pelakuita ja lobelioita, sopivan lämmintä nauttia olostamme. Ari voi hyvin, ei yskinyt juuri ollenkaan.

Uimassa olen käynyt eilen ja tänään, samalla kävellyt useita kilometreja. Nukuin jopa päiväunia tänään sateen rummuttaessa ikkunoita.

Tänään tavoitin erään tunteen, joita on nousemassa pintaan. Onneksi tuuli navakasti, joten kukaan ei huomannut eikä kuullut nyyhkettäni aurinkolasieni takaa. Pesin räät naamastani meressä ja jatkoin matkaani mieli aavistuksen verran keveämpänä.

Tunne oli hylätyksi tulemisen tunne. Erotan tunteet ja tosiasiat, se on tärkeää. Ari ei ole minua hylännyt, mutta minun tunteeni sanoo niin. En olisi halunnut elää avioliittoani yksin ilman parisuhteen tuomaa kumppanuutta ja yhdessä jakamista.

Moni luulee, että jos Jumalan rangaistus ei tule heti sen jälkeen, kun rikomme tai teemme vääryyttä, se ei tule ollenkaan. Itse uskon kyllä, että se tulee varmasti.

Olen kuitenkin meinannut unohtaa näissä ahdistuksissa, että myös Jumalan lupaukset toteutuvat "varmasti ja rutosti", kuten Raamattu vakuuttaa. Eli vaikka Jumala ei ole vielä vastannut Arille ja minulle, niin hän ei ole meitä unohtanut. Hänen aikansa ei ole vain vielä tullut. Mutta se tulee ja meidän kohtalomme kääntyy. Tavalla tai toisella. Turha kai sanoakaan, että odotan sitä kuin kuuta nousevaksi.

Tänä iltana pitääkin muistaa katsoa kuuta, eilen unohdin, kun menin varhain nukkumaan.

Iltapäivällä tuuli niin navakasti, että kamerasta oli pidettävä kunnolla kiinni, ettei se lähtenyt kädestä. Hietasaaressa sääriäni pisteli, kun myrskytuuli lennätti hiekansiruja mukanaan. Merivesi oli vain 17 asteista tänään. Koska tuuli kävi etelästä, se oli lämmin.

Istuin eräässä puistossa, join vettä pullosta ja tein sudokua. Lähdin, kun uimisen jälkeen tuuli sai sentään vähän olon viluiseksi.

Olen lukemassa Carol Shieldsin erästä kirjaa. Enne suositteli hänen toista kirjaansa aiemmin, mutta se ei jotenkin sillä kertaa iskenyt minuun. Mutta tämän kanssa olen nauraa hihittänyt aika lailla; luultavasti luen vielä uudestaan sen toisenkin.

Shields on selvästi sanankäytön mestari. Muuten kirja on hiukan pitkästyttävän oloinen. Mutta sanakäänteet, lyhyet lauseet, joissa sanotaan paljon, ovat taiturimaisesti rakennettuja. Ihailen.

Aion mennä Kansanlähetyspäiville parin viikon päästä. Menen jo Rukousseminaariin, joka alkaa torstaina 4.7. Tulepa moikkaamaan, jos satut paikalle sinäkin, arvoisa lukijani! Menen siis jos Herra suo.

Tänään mietin muun muassa sitä, miten yksi voi olla niin paljon vähemmän kuin kaksi. Tarkoitan sitä, että pariskunta yhdessä on melkoinen tykki päättämään ja tekemään kaikenlaista. Mutta yksi ihminen on kuin orpo nurkassa.

Siunattua pyhien jatkoa. Itse puolestani totesin jälleen tänään, että pitkät pyhät eivät ole minun suosiossani. Luultavasti huomenna kurvaan jonnekin, joten ehkä kirjoittelen vasta muutaman päivän päästä. Aika näyttää.

Hieroja Christina sanoi, että yhden sivun kirjoittaminen vastaa yhtä terapiakäyntiä. Tunnen sen: oloni keventyi, kun kirjoitin ja sain jakaa sen kanssasi, arvoisa lukijani!

Suvivirsi, 571:1-3 säkeistöt:

1.
Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.

2.
Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa.
Puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs, Jumala,
ihmeitäs julistaapi
se vuosi vuodelta.

3.
Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti.
Myös eikö Herran kansa
Luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä
myös äänes kuorohon
ja armon Herraa kiitä,
kun laupias hän on.

Mahd. Israel Kolmodin 1694. Suom. 1700. Virsikirjaan 1701. Uud. Alfred Brynolf Roos 1867, komitea 1937.