25.05.2013 - Vaiherikas päivä!

Aurinkoista, mutta hiukan raitis tuuli illalla.

Jyrkin perhe oli yötä luonani. He tulivat myöhään ja lähtivät jo eteenpäin, joten emme ehtineet paljon tavata. Sara tietysti on mitä suloisin.

Terhin kanssa olimme jo kauan sitten päättäneet mennä tänään Isoon Lankakauppaan Kauhavalle ja niin myös teimme. Terhi keräsi lankaa lista kourassa, minä otin vain pari kerää. Kävimme pitsalla, sillä meitä alkoi hiukoa ostosten jälkeen.

Kirpparilla teimme löytöjä; se sattui olemaan vielä auki pitserian vieressä. Mukava reissu kaiken kaikkiaan.

Kotiin päästyäni olin totaalisen loppu. En tiennyt, miten selviän olemaan.

Niinpä keitin kahvit ja sohvailin hetken aikaa. Omaterapia auttoi: ryhdyin ompelemaan, vaikka sekin tuntui aluksi kuin tervaa joisi.

Kiitollisella mielellä kuitenkin luin Husqvarnan ohjekirjaa ja tein käsityökassin valmiiksi. Se on lojunut pöydällä päiväkausia puolivalmiina. En ole vain kerrassaan saanut sitä aiemmin ommelluksi.

Sain Enkulta punaiset pellavahousut jokin aika sitten. Ne olivat käyttökelvottomat hänelle, sillä pari mustikkaa oli liiskaantunut - mihinkäs muualle kuin housun takapuoleen. Kukapa sellaisilla viitsii tepastella!

Tein jo viikkoja sitten kaavat tunikaa varten. Kun Pike toi ompelukoneen, hän toi myös laatikollisen itselleen tarpeettomia kankaita. Luotin johdatukseen enkä pettynyt: odotin laatikossa olevan punaista pellavakangasta sen verran, että saan tunikan kasaan. Kiitos vaan Jumalalle kuten Pikellekin!

Ostin vinonauhaa pään- ja kädenteitä varten tänään, joten ei ollut estettä saada tunika viimein valmiiksi. Sähläsin jonkin verran, mutta valmista tuli usean tunnin aherruksen jälkeen. Olen tyytyväinen tulokseen. Mustikkaista jälkeä jäi vähän näkyville, mutta minusta se on vain hieno muistomerkki, kun se ei ole takapuolessa!

Ompelu teki tehtävänsä: yksinäisyys, alakulo ja uupumus väistyi niin että huvitti lähteä uimaan. Olin pari tuntia sillä reissulla, otin muutaman kuvan ja vielä useamman tölkin matkan varrelta. Pyörällä reissasin.

Lakanapyykin mankeloin tullessani pesutuvassa. Varoin imaisevaa mankelia enkä antanut sille ahmittavaa tällä kertaa. Joku naapuri oli kantanut kukkasensa pihalla; paiskasin sen isompaan ruukkuun. Jospa se alkaisi uudestaan kukkia.

Ilta on pitkällä, lukemista vielä ennen nukkumaan menoa. Siunausta toukokuun loppupäiviin, hyvä lukijani!