11.05.2013 - Valkovuokkometsä, leikkipuisto ja lättyjä!

Koska tekstini hävisi jo kerran, kirjoitan miniversion. Miten jaksaakaan kiehuttaa, kun työn tulokset häviävät taivaan tuuliin!

Saran vanhemmat kotiutuivat tänään ja se oli suuri ilo lapselle ja myös mummolle. Mummo ei korvaa äitiä ja isää, vaikka tekisi mitä. Monta pikku itkua lapsiparka ehti tirauttaa, mutta kylläpä hän tuli onnelliseksi, kun vanhemmat ilmestyivät ovesta.

Olemme viettäneet aikaamme puistossa ja ulkona muutenkin. Tapasin useita tuttuja vanhempia, joita olen viime vuonna tavannut viimeksi. Enhän minä muuten heitä tuntisi, mutta he ovat Saran tuttuja ja sitä kautta mummokin pääsee piireihin.

Tekisi mieleni kehuskella ainokaisen lapsenlapseni ihmeellisyydellä, mikä ei tietysti olisi ollenkaan liioiteltua, mutta kerronpa sen sijaan isoäiti-kirjasta löytämäni viisauden, jolle olen nauranut monta päivää:
- Eräs isoäiti kehui lastenlastensa viisaudella, taidoilla ja muilla ansioilla niin että lähipiiri suunnilleen tuskastui. Viimein joku kysäisi, minkä ikäisiä nämä ihmeelliset lapsenlapset nyt sitten ovat.
-"Lääkäri on kuuden ja juristi neljän vuoden", ilmoitti isoäiti.

Huomenna vietämme äitienpäivää. Monelle se herättää ristiriitaisia tunteita, joko oman äidin johdosta tai sitten oman elämän takia. Lähipiirissäni on useita naisia, joiden äitienpäivä on lähinnä rankka kokemus joka vuosi. Se muistuttaa omista puutteista äidin vaativassa tehtävässä.

Itsekään en erityisemmin nauti äitienpäivästä. Onhan äiti äiti joka päivä.
Äitinä toivoo lasten muistavan ja pelkää, etteivät he muista. Kortti tai soitto on riittävä muistutus lapselta, että olet minun äitini. Ei kai kukaan äiti sen kummempaa toivo!

Arin tilanne jatkuu, kuume on suunnilleen pois, mutta limaisuus varmaan jatkuu. Olen soitellut sairaalaan, huomisiltana matkustan kotiin. Sairaalaan menen ehkä vasta maanantaina.

Olen muistutellut Jeesusta siitä näystä, jonka sain viime heinäkuussa, vai uniko se lie. Siinä Jeesus lupasi pitää Arista huolta. Jeesus piti suorastaan kättä edessä, etten minä mene sinne, missä Ari on, koska hän hoitaa Arin. Tähän luotan, tästä pidän kiinni.

Siunattuja unia, arvoisa lukijani!