07.05.2013 - Rehellinen kalavale!

Keväinen, mitä ihanin sää tänään!

Onpa ollut kaikinpuolin tosi mahtava päivä! Loppupäästä tosin alkoivat hommat mennä häränpyllyä (enpä ole tuota sanaa muistanut, mutta kun se niin luontevasti sopii tähän tilanteeseen ja jostain nousi mieleeni, niin olkoon!)

Kävin nimittäin illalla saunassa eikä kukaan törppö sen jälkeen lähde lenkille, ainakaan hikoilemaan, mutta näköjään erehdyin. On niitä sellaisia pöhköjä, eikä kovin kaukana edes.

Olen ilmeisesti yllytyshullu (tämäkin sana jotenkin lapsuudesta tuttu, miten lie!). Kun joku tekee jotain, niin minä myös. Jo kuukausia sitten olin kateudesta vihreä, kun Justiina kertoi käyvänsä juoksemassa ja laihtuneensa kaiken hyvän lisäksi. Silloin en totisesti aikonut ruveta kävelyvauhtia nopeampaa liikkumaan paitsi pyörällä.

Nyt sitten verisukulaiseni, joka ei ole juossut kymmeniin vuosiin, on äitynyt hölkyttelemään alvariinsa. Se jo ottaa meikäläisen luonnon päälle sen verran, että pakko on ollut koettaa, kykenenkö edes hölkän tapaiseen.

Pari kertaa olen hölkännyt, jos sitä sellaiseksi voi sanoa. Alakuva todisteena. Joku epäuskoinen voi arvella, että kuva on otettu samalla kertaa kuin aiemmin sivuille laittamani lenkkikuva. Ei ole. Voit verrata naaman punaisuutta, niin toteat, että tänään on ollut sykettä enemmän kehissä.

Reppu tietysti oli selässäni, sen verran aion olla jatkossakin epälenkkeilijä. Eikä reppu tyhjyyttään hölskynyt, vaan muutama tölkki ja yksi pullo sinne löysi tiensä lenkkini aikana pöpeliköstä.

En tietenkään hölkännyt koko puolta tuntia, minkä olin liikkeellä. Pakko oli hengittääkin välillä.
"Vatsa vetäis,
vaan ei kestä heikot sääret",
on mainio sanonta. Ei vaan sovi minuun, mitä äskeiseen lenkkiin tulee, eikähän sanonta lenkkeilyyn edes liity.

Jalat veti, mutta keuhkoni tarvitsevat kuntoutusta.

Muutenkin päivä on ollut oikein onnistunut, jos niin voi asian ilmaista, ja miksei voisi. Sen kun ilmaisee vaan!

Aamulla päätin kävellä uimaan. Menomatkalla kävin terapiakeskustelussa pitkästä aikaa ja sen jälkeen kirjastossa pikaisesti. Tarkistin, että kirjasto on siellä, missä pitääkin. Oli se.

Paluumatkalla uimasta teki mieleni tavata Olgaa pitsan merkeissä. Johdatuksen makua jälleen, sillä Olga oli juuri miettinyt, missä ruokatuntinsa viettäisi. Vietimme sen pitseriassa.

Tuskin olin kotiin ehtinyt, kun Mirimari toivoi minun kurvaavan luokseen päiväkahville. Niinpä hyppäsin autoon ja kurvasin Sundomiin. Kahvittelimme ja sohvailimme. Se tarkoittaa, että lojuimme kumpikin omalla sohvallamme ja rukoilimme ynnä keskustelimme. Olipa ihana hetki!

Paluumatkalla päätin käydä Sundomin uimarantaa vilkaisemassa. Oi, ihana meri, suloinen kevät! Ja yksi tölkki odotti löytäjäänsä!

Loppupäivän ennen saunaa vietin pihalla. Juttelin Astridin kanssa aurinkoisella penkillä. Hän toi minulle pullia ja sämpylöitä, vasta leipomiaan! Ryystin kahvia ja nautin eväistäni. Naapurin pappa minua haastoi saunaan, kun Astrid ei aikonut mennä, mutta enpä mennyt minäkään. Vekkuleita nuo vaarit.

Innostuin siis sinne lenkille ja jopa venyttelin sen jälkeen samalla, kun juttelin toisen naapurin kanssa. Tänään itse asiassa kaikki naapurit ovat kömpineet luolistaan, kuten minäkin. Kaunis, lämmin sää sen tekee. Me pohjolan ihmiset virkistymme kesän tullen.

Hyvillä mielin painun pehkuihin (kylläpäs nyt lapsuuden sanonnat nousevat pintaan: johtuu varmaan siitä, että olen jutellut puhelimessa kolmen kotipuolen ihmisen kanssa tänä iltana!)

Tällaisen kevätvirren, 568, löysin virsikirjastamme meille iltarukoukseksi.
Iloista kevättä sinulle, arvoisa lukijani!

1.
Oi, kuinka kevät säteilee
elämän riemuaan!
Maa onnellinen iloitsee
ja loistaa puvussaan,
ja loistaa puvussaan.

2.
Sinua, Luoja, ylistän
taas kevään voimasta.
Teet työsi ihmeteltävän
ja siunaat luotuja,
ja siunaat luotuja.

3.
Tuot ilmi jumalalliset
ja jalot ihmeesi.
Myös kylmät, kuolleet sydämet
luot, Herra, uudeksi,
luot, Herra, uudeksi.

4.
Oi uskon pyhää hehkua
ja kukkaa rakkauden
ja rukouksen tuoksua!
Soi riemu laulujen,
soi riemu laulujen.

5.
Tee, Luoja, Henki, ihmeesi
näin myöskin minussa.
Voimalla armonlähteesi
nyt minut uudista,
nyt minut uudista.

Thomas H. Gill 1867. Suom. Niilo Rauhala 1984. Virsikirjaan 1986.

jk. Otsikko voi kummastuttaa ja melkein unohdin selittää sen. Ostin lähikaupasta kaksi pussia silakoita. Tyttö punnitsi jo toisen, mutta sanoin, että ne voi punnita samassa molemmat. Niin tyttö tekikin, mutta laittoi sen ensimmäisen lapun yhteishinnaksi vahingossa. Toisen paino jäi siis hinnasta pois.

Huomasin kassalla, maksoin ja menin uudestaan kalatiskille. Pyysin uutta punnitusta ja vaadin kassalla saada maksaa lisää. Uskovaiset ovat varmaan vähän tärähtäneitä! Mutta nukkuvat yönsä puhtaalla omallatunnolla.