Kategoriat: Ajankohtaista

Uikkarit kuivumassa: on kesä!

Tänäänkin olen onnistunut täyttämään päiväni ihmeen täyteen.

Eilen olin niin kierroksilla päivän menoista, että valvoin pitkään ennen kuin uni tuli.

Heräsin oikea käsivarsi kipeänä. Särkylääkkeen voimalla sinnittelen.

Kävelin naisten rantaan, Gustafsborgiin, jossa on uimahuone naisille. Yhtään auringonpalvojaa ei ollut paikalla. Minä vain. Uin kunnon kierroksen ja kiitin Jumalaa: ihana aamu, ihana kesän tulon aavistus!

Päivällä menin sairaalaan. Aria ei ollut nostettu tuoliin enkä jaksanut kysyä, miksi ei. Ehkä hän ei halunnut tai jaksanut tai hoitajat eivät ehtineet, en tiedä. Mutta ei haitannut minua. Käänsin Arin sängyn päivähuoneeseen päin ja istuin siellä tunnin, toista.

Lauloimme, tai lähinnä minä lauloin, vanhoja lauluja, hengellisiä tai vähemmän hengellisiä. Luulin, että Ari nukkuu, mutta kun lauloimme vihkivirtemme, soi kunniaksi Luojan, näin, että hänen silmänsä räpsähtivät heti auki!

Juttelimme syntyjä syviä, oikeita asioita päivähuoneen pöydän ääressä. Oli oikein antoisa ja avoin hetki. Johdatuksen makua todellakin.

Arin tukka jäi leikkaamatta, koska hän oli vuoteessa; ensi viikolla sitten. Arin tulehdusarvo oli laskenut normaaliksi, tippa otettiin pois, nyt tavallista suun kautta annettavaa antibioottia vielä joitakin päiviä. Arille suun kautta tarkoittaa sitä, että tabletti jauhetaan ja laitetaan veden kanssa suoraan mahaletkuun.

Muutamia puheluita, ihastuttava hääkutsu loppukesän häihin!

Mielenterveyden kakkoskurssi päättyi tänä iltana. Sain siitä paljon, ryhmäläiset antoivat jokainen oman panoksensa. Hieno kurssi!

Huomenna hyppään junaan. Kurvaisen etelään Sara-tyttöstä ja perhettä tapaamaan ja olen siellä loppuviikon. Ehkä kirjoittelen siellä ollessanikin, riippuu, miten kipeäksi käteni äityy.

Toivotan sinulle siunattua helatorstaita, Kristuksen taivaaseen astumisen päivän viettoa, arvoisa lukijani!

Krookukset ja sinililjat vai mitä lienevät, kukkivat viereisen talon päädyssä