18.04.2013 - Rukousvastaus!

Vesisade, kova tuuli.

Kiitos Jumalalle, kaikki päivän työt tulivat tehdyksi. Ne, mitkä jäivät tekemättä, olivat tarpeettomia, mutta eipä mitään sellaista juuri tule mieleen, mikä olisi pitänyt tänään saada tehdyksi. Tuli jopa kivoja yllätyksiä, kuten erään ystävän soitto, pitkästä aikaa!

Jumala myös alkoi heti vastata rukoukseemme Arin jalan puolesta. Jo vuosi sitten jalkaan olisi pitänyt saada jokin tuki, lasta, joka olisi pitänyt varpaat suorassa. Itsehän yritin siihen jotain laittaa, mutta laittamani teippi vain pilasi jalan ihoa.

Jalkahoitaja oli ohjeistanut asianomaisia, että tukilasta pitäisi laittaa pari viikkoa sitten jo, mutta tänään alkoi tapahtua. Sain puhelinsoiton ja iloisen uutisen, että juuri oikeanlainen, muotoiltava lasta on laitettu Arin vasempaan jalkaan! Kun Ari valuu jalkopäähän, nyt eivät varpaat pääse litistymään kaksin kerroin takalautaa vasten, koska lasta tukee jalkaa alta ja kantapäästä. Kiitän Jumalaa ja olen onnellinen!

Vein auton renkaanvaihtoon ja pyöräilin sitä hakemaan sovitusti. Reilu ja ystävällinen palvelu ammattiopistossa, suosittelen! Aikataulut voivat venyä, mutta kun sen tietää, niin se ei haittaa.

Autoni avaimet olivat jääneet työmiehen taskuun ja hänet tavoitettiin ruokalasta, josta hän kiiti tuomaan avaimiani niin että pääsin lähtemään. Mutta minua ei yhtään harmittanut tai ärsyttänyt, sillä kuten sanottu: porukka on reilua, ei esitä yhtään mitään muuta kuin mitä on!

Iltapäivä meni maahanmuuttajanaisten seurassa. Kolme tiivistä ja mukavaa puolen tunnin rupeamaa, muutama nainen kerrallaan kanssani. Minulla oli kihlakuvamme mukana, Ari ja minä siinä Kalajoen sillalla, nuorina ja terveinä.

Yksi naisista huokaili, että Ari on ihan kuin elokuvan päähenkilö siitä uponneesta laivasta, mikä sen nimi nyt lieneekään. Kyllä meitä nauratti!

Muuan nuorista naisista oli ollut Arin osastolla harjoittelussa, muistinkin hänet. Hän kertoi innokkaasti siellä olostaan ja Arista ja tuntui kovasti tykänneen Arista, mitä en yhtään ihmettele. Kuka nyt ei Arista tykkäisi: aina hyvällä tuulella ja ihana!

Jännitti hiukan, miten hyvin naiset ymmärtävät suomea, mutta kaikki meni paremmin kuin hyvin. Jokainen heistä oli aktiivinen kyselemään ja kommentoimaan, pidin todella iltapäivän tunneista.

Taloyhtiön kokouksessa tehtiin timmejä päätöksiä:
-talon ympäristössä hiippailevat rotat saavat lahjaksi loukkuja
-saunaan tulee parempi rahi
-pyykkinarut uusitaan

Aluksi paikalla oli vain allekirjoittanut viranomaisten lisäksi, mutta lopulta tuli neljä muuta. Asiallinen puolen tunnin miitinki.

Koska satoi kaatamalla ja koska halusin tulla katsomaan C:n postineitiä seitsemältä omasta telkkaristani, menin autolla venyttelemään. En toki autossa venytellyt vaan vasta perillä, kuten lukija varmasti oikein oivaltaa. Vain matkat olin autossa, venyttyäni aikani palasin autolla kotiin.

Kotona ei tule venyteltyä kuin se aika, kun pesen hampaitani, niin helppoa kuin se olisi! Hampaiden pesun ajan pidän jalkojani lipaston päällä venymässä. Yhtä kerrallaan.

Näköjään on aika mennä nukkumaan, kun omat jutut aiheuttavat hepulin. Hyvää yötä siis, arvoisa lukijani!