Kategoriat: Ajankohtaista
Jälleen tuli toteen todistetuksi eräs Arin muinainen ilmaisu: kun pankki on ryöstetty, on yhdentekevää, vaikka ajaa sen jälkeen päin punaisia valoja.
Aloitin uuden romaanin lukemisen iltasella ja pääsin finaaliin puoli kolmelta aamuyöllä.
Punaiset valot vilkuttivat silmäluomiani puolilta öin, mutta nukkumaanmeno ei minulle sopinut. Niinpä sitten jouduin valvomaan puoli viiteen, kun täysin räjähtäneenä uni ei tullut silmään mitenkään, vaikka lukemisen lopetinkin.
Vastaavasti pääsin jalkeille juuri ennen naistenpäivien alkua; ne alkoivat yhdeltä. Koko päivä meni siis vähän päälaelleen, kun en päässyt päivärytmiin missään vaiheessa.
Ehkä tuo alkuvertaus vähän ontuu tässä tapauksessani, mutta se nyt vaan tuli mieleeni, joten olkoon.
Leena Lehtinen oli kutsuttu Kansanlähetyksen naispäivään puhumaan ja hyvin hän puhuikin. Raamatusta, Jumalan Isän rakkaudesta ja Jeesuksesta. Väliajalla saimme kahvia ja herkullisia leivonnaisia. Naisia oli vajaa 50 mukana, aika mukava joukko.
Olen odottanut vesisadetta, että saisin huiskittua likaisesta autostani talven kuraa hiukan pois. Pihallamme ei saa pestä autoa, mutta minä vaan vähän autoin sadetta, joka piiskasi autoa ja roiskutin lisävettä. Autoharjaakaan en löytänyt mistään, mutta pikkuisen lastenharjan löysin ja se sai kelvata. Pitänee pesettää auto samalla, kun vien sen renkaiden vaihtoon Ammattikoululle.
Eilen vein autolla lisää Kirstenin tavaraa kirpparipöytään ja toivoin löytäväni itselleni uuden puolihameen jonkun toisen pöydästä. Rukoukseni kuultiin ja lähdin putiikista uusi farkkuhame ylläni. Täsmävastaus.
Vesisade jatkuu, mukava upota sohvaan lukemaan ja syömään luonnonjugurttia hunajan maustamana.
Siunattua lauantai-iltaa, hyvä lukijani!