14.04.2013 - Hyvä päivä.

Aamulla pilvistä, yöllä vesisade oli muuttunut lumeksi. Aamupäivällä paistoi jo aurinko.

Onneksi älysin mennä nukkumaan eilen jo kymmeneltä. Tai en olisi älynnyt, mutta oli pakko, kun uni vaan tuli, enkä jaksanut valvoa. Kirja jäi kesken, mutta tänään otin vahingon takaisin ja luin Paavilaisen kirjan loppuun. Hyvä kirja, paljon ajateltavaa nykypäivän menosta.

Eniten minua ehkä puhutteli kirjan äidin elämän pinnallisuus, joka varmasti kuvastaa hyvin tätä aikaa: tärkeä työ, paljon puhetta yhteistyöstä ja muusta ympäripyöreästä, mutta käytännössä yhtä tyhjän kanssa.

Sen huomasi äiti itsekin onneksi kirjan lopussa. Hän ei oikein enää jaksanut sellaista elämää. Hän oli hukannut itsensä turhuuden markkinoilla, suhde lapseen oli loppunut. Lapsi ei suostunut puhumaan vanhemmilleen mitään, mutta nämä eivät olleet sitä edes tajunneet. Kamalaa.

Ehkä otan liian todesta kirjan juonen, mutta hyvin todelliselta se tuntuikin.

Aamulla kävin avannolla, ihanaa! Illansuussa pyöräilin vävyn syntymäpäiville. Vein järeitä aseita lahjaksi: hiilihangon, -kolan ja telineen. Pidän tosi paljon vävystäni.

Karhulasta poljin Amekille, jonne tuli muitakin vieraita, nuoria ihmisiä. Kahviteltiin ja juteltiin. Kuunneltiin osa Pöyryn päivän saarnasta. Sana kävi jälleen kohti: siinä puhuttiin sudesta ja lampaasta. Yllättäen en päässytkään kiltin lampaan osaan. Eivät tosin muutkaan kuulijat.

Juoruilu, toisen ihmisen kaiken asteinen vähättely on suden hommia. Juuri pitemmälle emme ehtineet kuunnella, mutta siinä tuli jo miettimistä.

Hyvää yötä, arvoisa lukijani!

jk. Leena Lehtinen sanoi eilen muun muassa, että vain kristitty voi tuntea tuskaa ja lohdutusta samaan aikaan. Ja sen seurauksena hänellä on rauha. Tuon voin allekirjoittaa ja varmaan sinäkin, hyvä kuulijani, jos olet Jeesuksen oma!