24.03.2013 - Palmusunnuntai!

Sää kääntynyt lämpimämmäksi; yöpakkasta, mutta hyytävä tuuli on poissa.

Sain nähdä ja kokea toistamiseen pääsiäisen kärsimysnäytelmä -esityksen eilen illalla. Ohjelma televisioitiin, se tulee teeveestä 31.3. sekä 3.4. Suosittelen katsomaan! Erityisesti Maria Magdaleenan osan esittäjä on huippulahjakas, vaikka todella upea oli koko puolitoistatuntinen esitys. Sali oli täynnä.

Kuulin myöhemmin, että Maria Magdaleenaa esittävä nuori nainen on sairastanut vakavan leukemian 9-vuotiaana. Hän oli säteilevä, sisäisesti hehkuva.

Istuin ystäväni vieressä, hänen perhettään oli myös mukana. Ystäväni onnistui tulemaan tilaisuuteen, vaikka hänellä taitaa olla sairauden pahenemisvaihe menossa. Ainakin hänellä on viikon ajan ollut kasvot yläikeniä myöten puuduksissa, tunnottomat, kuin eivät omat olisikaan.

Kun istuimme uppoutuneina esitykseen, ystäväni sanoi yhtäkkiä: "Oikea puoli kasvoista ei ole enää puuduksissa, siihen palasi tunto!"

Mehän vaan kiittelimme Jumalaa tästä ihmeestä ja pyydämme, että toinenkin puoli kasvoista palaa ennalleen. Jumala on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän tekee mitä tahtoo, hän kuulee omiensa rukoukset, vaikka me emme osaa aina edes rukoilla.

Roomalaiskirjeen 5. luvun opetuksesta netistä opin uusia, tärkeitä asioita. Tai ei aivan uusiakaan, mutta sittenkin oivalluksia.

Markus Pöyry selittää, mitä usko tarkoittaa. Paholainenkin uskoo Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Kuitenkin tiedämme, ettei hän ole uskossa Jeesukseen. Mitä usko sitten on, sillä totena pitämistä se ei ole?

Usko Jeesukseen on sitä, että turvautuu täydellisesti häneen, luottaa Jeesukseen. Aabraham seisoi avoimen taivaan alla tähtiä laskemassa. Yhtä paljon jälkeläisiä Jumala hänelle lupasi. Jumala vaikutti sen, että usko syntyi Aabrahamin sydämessä. Hän uskoi Sanan, jonka Jumala sanoi ja omisti sen itselleen.

Pöyry opetti, että samoin me saamme omistaa kaikki Jumalan lupaukset Sanasta itsellemme. Kuten lapsi, joka kerää tavarat itselleen sanoen "mun", mekin saamme ottaa kaiken, mitä Jeesuksella on. Hän on tullut antaakseen meille kaiken sen, mitä hän itsekin omistaa. Uskon kautta voimme omistaa sen. Uskoa emme saa itse aikaan, Jumalan lahjoittaa sen ja me saamme ottaa omaksemme.

Luin juuri Wycliffen lehteä, se kertoo raamatunkäännöstyöstä. Moni lehden tarinoista sai kyyneleet silmiini. Erään heimon kielelle ei meinannut löytyä avainsanaa rakkaus-sanalle. Kielessä kaikki verbit päättyvät a-, i- tai u-kirjaimeen. Rakkaus-sana, "dva" tarkoittaa sitä, että mies rakastaa vaimoaan, jos tämä on uskollinen ja huolehtii miehestään. "Dvi"-rakkaus tarkoittaa, että vaimoa oli rakastettu, mutta rakkaus oli menneen talven lumia.

"Dvu"-rakkautta tarkoittavaa sanaa kielessä ei ollut jostain kumman syystä. Kun kääntäjä kyseli, voisiko mies rakastaa vaimoaan "dvu", miehet alkoivat nauraa: ei tietenkään voi! Sehän tarkoittaisi sitä, että vaikka vaimo olisi laiska ja tekisi aviorikoksen tai muuta sellaista, mies vain rakastaisi häntä.

Iäkkäät miehet istuivat monta minuuttia hiljaa. Sitten kyyneleet alkoivat valua heidän silmistään. He ymmärsivät ja sanoivat viimein:

"Tiedätkö, mitä se merkitsisi? Se tarkoittaisi sitä, että Jumala on vain rakastanut ja rakastanut meitä, vuosituhannet toisensa jälkeen, vaikka me koko sen ajan olemme torjuneet Hänen valtavan rakkautensa. Hänen on rakastettava meitä, vaikka me olemme tehneet syntiä enemmän kuin mikään toinen kansa."
-Suora lainaus artikkelista Sanalla sanoen -lehdestä.
"Yksi pieni vokaali", julkaistu USA:n W:n henkilökunnalle 30.7.2012. Tekstin on kirjoittanut Bob Creson, joka on USA:n W:n pää- ja toiminnanjohtaja. (Referaatti omani.)

Kävin aamulla seitsemän jälkeen avannolla. Aamu oli mitä kaunein, mutta en saanut valokuvia, kun kaikki kuitenkin on niin rumaa vielä talven jäljiltä: ei mitään vihreää, lumikin jo likaista. Mutta aurinko kaunisti tienoon.

Sydämessäni soi kävellessäni hiljaisia kaupungin katuja:

"Elävä, nöyrä usko
on niin kuin aamurusko.
Se kertoo päivästä uudesta
Jumalan lahjasta suuresta!"
-Hilja Aaltosen sanat, Hannu Huhtalan ihanat sävelet.

Kiitosmieli täytti minut, pitkästä aikaa. Olen kyllä kiitollinen yleensä ottaen, mutta välittömästi sydämestä kumpuava kiitollisuus on ollut hukassa jonkin aikaa mielialan mataluuden kätköissä. Jospa se palaisi vähän pysyvämmin jälleen areenalle!

Kun palasin illalla esitystä katsomasta, Jyrki soitti: Sara halusi jutella mummon kanssa Skypessä. Mikäs sen mieluisampaa. Niin me sitten juttelimme ja katselimme toistemme nauravia naamoja.

Kävin uimahallissa, monta päivää olen laistanut sinne menon, vaikka olen aikonut käydä. Epäilin, että koko pulju on kiinni, niin vähän siellä oli väkeä. Mutta mahtuipa pomppimaan jumppauttajan tahdissa ja uimaan samoin.

Hyvällä mielellä olen pian lähdössä LH-messuun. Jumalan sana, ehtoollinen ja mielenkiintoiset kahvikeskustelut odottavat!

Siunattua päivän jatkoa, arvoisa lukijani!

jk. Uusin villitykseni on tehdä tölkkien nipsuista rintarosseja tai vaikkapa laukun/takin koristuksia! Mitähän seuraavaksi, se jää nähtäväksi.

jk. Aamulla kuuntelin Nurmon kirkosta jumalanpalveluksen. Hirvilammi(?)puhui Raamatun merkityksestä ja tärkeydestä. Lisäksi hän varoitti päättäjiä tuhlaamasta varoja asioihin, joista ei ole hyötyä kaikista heikoimmille ihmisille.