22.03.2013 - Perjantai ja pyykkipäivä!

Aurinkoista aamulla, pyykit ulkona ja lunta alkoi sataa!

Tänä aamuna ärsyttävä en-saa-mitään-aikaan -olo. Nukuin onneksi todella hyvin, päinvastoin kuin edellisenä yönä, jolloin luin ja luin romaania, enkä älynnyt lopettaa.

Hiukan olen kanniskellut Kutvosen kuljettamia tavaroita paikoilleen. "Kutvonen" oli lastemme ollessa pieniä se, joka sotki paikat, kun kukaan ei tunnustanut sitä tehneensä.

Pyykkiä pesin koneellisen ja laitoin lakanat narulle liehumaan. Vaikka eivät ne kovin ankarasti liehu, kun sää ei ole kevyen tuulinen. Päinvastoin: juuri alkoi sataa lunta. Mutta annanpa pyykkien pysyä narulla ja haen ne pois myöhemmin. Jospa ne kuitenkin vähän kuivuisivat.

Eilisiltapäivänä sain kutsun Petrin luo syömään ja menin tietysti tukka suorana, kun pyydettiin. Mukava, kun poika on oppinut laittamaan ruokaa ja muutenkin hoitamaan huusholliaan. On hän saanut siihen kotoa eväitä, mutta eihän kodinhoito sittenkään itsestäänselvyys ole.

Kissi Mutkahäntä oli rauhoittunut aika lailla. Tosin se oli päivän aikana raahannut valtavan siilityynyn Petrin kylpyhuoneeseen! Joka päivä kuulemma odottaa jokin yllätys, kun Petri palaa töistä tai koulusta. Kun kudoin, kissi nuuski ja nuoli sukkapuikkoja ja syödessämme hamettani. Enää se ei purrut tai säikäyttänyt minua pomppimisellaan puolikuoliaaksi, mikä on edistystä, mitä kissaan tulee.

Petri oli nauhoittanut intialaisista sairaanhoitajista tehdyn ohjelman ja katsoimme sen. Yksi hoitajista oli tuttu, Arin osastolla töissä. Ohjelmassa hän laittoi ruokaletkun Arille. Kasvoja ei tietenkään näytetty, mutta huoneen tunnisti selvästi, kun se on itselleni tuttu. Terhikin oli havainnut asian ohjelmaa katsoessaan.

Intialaiset oli petkutettu tulemaan töihin Suomeen, he olivat jo valmiita sairaanhoitajia. Lähihoitajakouluun nämä joutuivat ja ottamaan lainaa, että saivat maksetuksi ruotsinkieliselle pariskunnalle, mitä nämä vaativat - pariskunnalla oli firma, jonka nimissä he toimivat. Pariskunta sai tuomion, mutta ovat valittaneet. Toivottavasti valitus ei mene läpi. Intialaisille oli luvattu töitä, mutta se oli valetta.

Olen tehnyt useita käsityökasseja kahvipusseista. Yksinkertaiselle reseptillä, mikä on minulle sopiva tyyli. Olen antanut mukanani olevan kassin aina jollekin, ja nyt oli pari kulunutta enää jäljellä. Oli aika tehdä itselle uusi, illalla tein sen.

Löysin kirpparilta pahvisivuisen Kultakutri ja kolme karhua. Kirja ei voi olla vieras kenellekään suomalaislapselle tai jos on, niin ihmettelen.
Kaivelin kirpparin nappivarastoja ja ostin parikymmentä nättiä nappia. Muutaman pienen virkkauksen löysin myös sekä keltaisen virkatun liinan pääsiäiseksi. Olen sangen tyytyväinen ostoksiini.

Risto Soramies puhui äidin rukouksesta eräässä saarnassaan, jota netistä kuuntelin. Siinä puhutteli mm. se, että kanaanilaisia ei olisi pitänyt olla enää olemassakaan, Jumalan määräysten mukaan. Mutta vaikka näin oli, Jeesus ei hylännyt naisen pyyntöä vaan vastasi siihen.

Ja kun nainen pyysi "armahda minua", hän pyysi sitä senkin takia, että se, miten hän on toiminut, on vahingoittanut hänen lapsiaankin. Hän siis samalla pyysi armahtamaan lapsiaan.

Me vanhemmat teemme parhaamme lastemme suhteen, mutta sittenkin se jää vajaaksi jokaisen osalta. Jumalan armo korjaa sen, mitä me olemme pilanneet. Armoa tarvitsemme siihenkin, että voimme antaa anteeksi itsellemme kasvatusvirheet ja epäonnistumiset. Nämä viimeiset ajatukset ovat omiani, eivät Soramiehen puhumia.

Lähden löntystelemään sairaalaan. Leikkaan Arin tukan ja palatessa käyn ruokakaupassa tai parissa, tarjouksia jahtaamassa.

Huomisillaksi suunnittelen mennä Övikselle klo 19. Siellä 120-päinen suurkuoro esittää pääsiäisen ajan tapahtumat. Olen nähnyt sen kerran, se on hyvin vaikuttava esitys. Laulut ja soolot ovat ruotsinkielellä, mutta se ei haittaa, sillä tapahtumat ovat tuttuja. Tilaisuuden järjestää SLEF, joka on suomenkielistä Sley:tä vastaava.

Siunausta päivääsi, arvoisa lukijani!