19.03.2013 - Leipomispäivä!

Ilkeä tuuli vihmoo edelleen. Aurinkoista ja pakkasta.

Kävin aamulla terapiakeskustelussa. Mielenkiintoista on, miten usko tulee ilmi ja esiin yllättävästi.

Terapeutti luki kertomuksen, jonka ideana oli tietysti, että meikäläinen työstää omaa elämäänsä ja näkee siitä jotain. Tarinassa olin kapteeni laivan kanssa merellä. Laivan ruuma oli täynnä tympeitä hemmoja, jotka alkoivat rähistä, jos halusin ohjata laivan päättäväisesti rantaan.

Mikäli annoin laivan ajelehtia vaan laineilla, sain olla rauhassa.

En ymmärrä, mitä tekemistä evoluutiolla oli tässä tarinassa, mutta jostain syystä siitäkin höpistiin kertomuksessa. Sanon "höpistiin", koska Jumala luo koko ajan uutta. Se on Raamatun totuus, johon minä uskon.

Joka tapauksessa ne ruumahemmot eivät voineet tehdä minulle mitään, ne vaan karjuivat ja pelottelivat ja yrittivät saada minut pysymään poissa rannasta.

Kun tarina loppui, sanoin, että sehän oli maallinen versio kristityn vaelluksesta! Kuten olikin. Pitääkin lukea se kirja lähiaikoina uudestaan. Sehän on Raamatun jälkeen maailman luetuin kirja, on ainakin ollut.

Kun kristitty vaeltaa maailmassa kohti taivasta, hänellä on Kristityn vaellus -kirjassa selässään taakka, joka on hyvin painava ja hankala. Matkan aikana hän kohtaa Epäilyksen, Epäuskon, Epätoivon, Rohkeuden, Ilon ja niin edelleen. Eli kaikki ne tunteet, mitä ihminen inhimillisenä olentona kohtaa.

Kristittyä tulevat vastaan kaikki mahdolliset vaikeudet, jotka yrittävät estää tätä pääsemästä taivaaseen. Ahdistelu tulee ulkopuolelta, mutta myös sisäpuolelta. Välillä me onnettomat lankeamme kuuntelemaan vihollisen valheita, mutta Jumalan armosta me saamme kompastella eteenpäin.

Kävin kirjastossa, pyysin tilaamaan sinne Kantaville siiville -kirjan. Se on julkaistu lokakuussa ja käsittelee lasten sielunhoitoa. Se on Aikamedian kustantama. Kerron, jahka olen saanut kirjan käsiini ja luettavaksi. Teos on ainoa laatuaan Suomessa, siis lasten sielunhoitoa käsitellessään. Kirjoittajissa on tuttuja ihmisiä.

Nukuin liian vähän viime yönä ja olen ollut koko päivän väsynyt. Inhottava viima, en viitsinyt lähteä avannollekaan. Sen sijaan kävin kaupassa autolla ja toin vähän enemmän kaikenlaisia jauhoja ja siemeniä, ettei tyhjällä autolla tarvinnut ajella.

Kuuntelin sunnuntain saarnan netistä ja sain uutta ulottuvuutta, vaikka olin jo pyhänä kirkossa saman tekstin äärellä.
Markus Pöyry avasi tekstiä, jossa enkeli Gabriel ilmestyi Marialle. Koitan sitä tässä vähän selvittää, vaikka jälleen totean, että kukin voi kuunnella netistä omassa rauhassaan eikä tarvitse jäädä minun selittelyjeni varaan. Jos tahtoo, nimittäin.

Gabriel oli ilmestynyt vain kahdesti aiemmin. Se ei siis ollut mikä tahansa enkeli, vaan ilmestyi paikalle vain isojen tapahtumien edellä.

Ensimmäisen kerran enkeli Gabriel ilmestyi Danielille. Enkeli oli ikään kuin vain odottanut, että Daniel rukoilisi, sillä saman tien se oli paikalla ja sanoi, että sana lähti heti liikkeelle, kun Daniel alkoi rukoilla. (Jeesushan on Jumalan sana) Enkeli toi viestin Voidellun, Jeesuksen, syntymän lähestymisestä.

Toisen kerran enkeli Gabriel ilmestyi Sakariaalle. Tämä oli rukoillut lasta iät ja ajat, mutta oli varmastikin lopettanut rukoilun sen asian puolesta: ikä oli paha, enää ei lasta voisi saada. Siihen tilanteeseen enkeli toi tiedon, että lapsi on tulossa. Eikä mikä tahansa lapsi, vaan sellainen, joka kulkisi Messiaan edellä tietä raivaten.

Kolmas henkilö, jolle enkeli Gabriel ilmestyi, oli Maria. Tämä ei ollut rukoillut ensinkään, että saisi lapsen. Ei ollut tarvetta siihen, sillä mieskin oli vielä saamatta.

M.P. käsitteli tekstiä monelta puolelta. Ensinnäkin RUKOUSTA ajatellen:
- joskus Jumala vastaa heti, kun rukoilemme
- joskus Jumala vastaa, kun emme enää rukoile
- joskus Jumala antaa rukousvastauksen, vaikka emme ole osanneet mitään pyytääkään.

Meidän ei siis pidä olettaa, että Jumala vastaisi aina samalla tavalla. Hän vastaa, mutta hän tietää ajan ja tavan.

Toinen näkökulma:
Miksi Sakarias sai rangaistuksen ja menetti puhekykynsä, mutta Maria ei? Sakarias ei uskonut, mutta Maria uskoi.
Marian sanotaan painaneen sanat sydämeensä ja tutkineen niitä, monessakin kohtaa elämässään. Näin pitäisi meidänkin tehdä: tutkia ja mietiskellä, mitä sana, jonka kuulemme tarkoittaa meille.

Tuossa jotain ajatuksia saarnasta. Minua lohdutti ja rohkaisi se, että Jumala tekee kaiken rakkaudesta ja hyvyydestä minua kohtaan. Jos hän viivyttää vastaustaan, siinä on syynsä. Joskushan hän vastaa pikaisesti, vaikka luonnollisesti tuntuu, että näin käy lähinnä naapurille, mutta ei itselle. Mutta se ei ole totta. Ihmisellä on kurja tapa muistaa ikäviä asioita sen sijaan, että mässäilisimme rukousvastauksilla ja kaikella hyvällä, mitä meillä on tai olemme saaneet.

Leipä loppui aamulla, joten tein uutta iltamassa. Tein myös näkkäriä, joka on melkein liian hyvää. Leipomassani näkkärissä on muuten sekin ominaisuus, että maha toimii tosi hyvin, kun sitä narskuttelee. Kaikki kovamahat näkkäriä tekemään ja syömään!

Otin talteen Et-lehdestä Puhemiehen kakun, joka on sen Topin emännän resepti. En muista rouva Puhemiehen nimeä. Kakkuun laitettiin fariinisokeria ja rusinoita. Laitoin taikinan kahteen vuokaan, kun uusi vuokani on niin pieni, että taikina voi pursuta yli. Riitti siitä vähän toiseenkin, maistelukakku.

Lapsemme eivät tykänneet aikoinaan rusinoista pullissa tai muutenkaan, mutta koska luultavasti syön kakkuni itse, laitoin reippaasti rusinoita. Aloitin jo maiskuttelun, mikä ei tietenkään ole hyvä asia mahallisesti. Mielellisesti se teki "eetvarttia", kuten sanottiin muinoin, kun joku asia oli hyväksi. Mistä lie tuo sanonta tulee?

Kuuntelin deistä klo 18 rukouksen Suomen kansan puolesta. Sen jälkeen ohjelmassa oli Raamattuopiston radioraamattupiiri. Molemmat olivat hyviä ohjelmia. Harmi, en muistanut eilen kuunnella klo 21.30 ohjelmaa, se on yleensä haastatteluohjelma, jossa puhutaan syvällisiä.

Tämä päivä on ollut kaikkineen hyvä päivä. Pyhä Henki puhutteli ja hoiti kuunnellessani sitä raamattupiiriohjelmaa.

Toivon, että sinunkin päiväsikin on ollut siunattu ja hyvä, arvoisa lukijani!