17.03.2013 - Avantoa, kirkkoa kirkkokahveineen ja lukemista!

Aamulla noin 7 astetta pakkasta, päivällä saman verran lämpöasteita auringossa.

Yön nukuin makeasti ja kömminkin aamutoimieni jälkeen kadulle. Tai oikeammin marssin avannolle. Oli hauskaa, kun tapasin siellä mukavan rouvaihmisen, jonka kanssa otimme toisistamme uintikuvia ja juttelimme paluumatkalla kaupunkiin.

Koska aurinko paistoi, tein kävelyretkeä vähän pitemmän kautta. Samalla löysin mukavasti hylättyjä tölkkejä ja pulloja, jotka varastoin repussani oleviin muovipusseihin.

Jos aion pysyä edellisvuosien tasolla, onkin ryhdistäydyttävä keräilyrintamalla, kyykittävä ja tuijoteltava silmät pitkällä kaikki lymypaikat, joissa raha seisoo pullojen tai tölkkien muodossa. No, osuvat ne silmiin ilmankin, kunhan vain kävelen.

Laitoin ruokaa pitemmän kaavan mukaan. Tein vihanneskeittoa, jollaista en ole koskaan ennen tehnyt. Siitä tuli maukasta. Paistoin jauhelihapihvejä sekä yhden punaisen perunan. Söin eilistä salaattia, join kahvia kaiken päälle.

Pistin kirkkoverhat päälle ja hyppäsin autoon. Ristinummen kappelissa oli messu yhdeltä ja sinne suunnistin. Tuttuja ihmisiä istui penkeillä, kirkkokahvillekin heitä riitti. Mukavaa.

Sain nauttia ehtoollista, kuulin synninpäästön sanat saarnapuheessa. Mitäpä sitä syntinen ihminen muuta kaipaakaan!

Alakulo meinasi sittenkin vallata, mutta se joutui väistymään. Ystävä soitti, toinen laittoi viestiä, tytär myös oli yhteydessä.

Iltamassa kuuntelin opetuksia, keinuttelin ja virkkasin, vaikka onkin pyhäpäivä. Lopun iltaa luin Tuure Vapaavuoren kirjaa ja nautin olostani.

Huomenna on onneksi maanantai. Arki on parasta minunlaiselleni ihmiselle, jolla on ollut vuosikymmenet iso perhe ympärillä ja työtä liiankin kanssa.

Yhtäkkiä olen jäänyt kuin nalli kalliolle, asun yksin, kukaan ei ikään kuin tarvitse tai kaipaa, vaikka se ei totta olekaan. Tunteeni sanovat niin, vaikka järki sanoo muuta. Varmaan käyn läpi jälleen jotain elämäni kipua, jonka aika on nyt olla käsittelyssä.

Näine ajatuksineni toivotan Jumalan rauhaa sinulle, arvoisa lukijani, ja päivän virsi 301 olkoon iltarukouksemme!

1.
Kirkasta, oi Kristus, meille
ristinuhri Golgatan,
josta meille langenneille
loistaa sydän Jumalan.
Uskon silmä kiinnitä
aina kohti ristiä.

2.
Synkeys nyt hajoaapi,
yöstä päivä valkenee.
Kun näin Jeesus voiton saapi,
taivas meille aukenee.
Herra Jeesus verellään
rauhan tuotti ristillään.

3.
Eksynyttä lammastansa
hän on aina säälinyt,
tuonut laumaan armossansa,
siinä sitä kärsinyt.
Uskon, että käydä saan
kasvojansa katsomaan.

4.
Ei siis alla kiusausten
epäillä nyt tarvitse,
eikä tiellä huokausten
epätoivo vallitse,
kun on täysi sovitus,
sielun turva, pelastus.

5.
Niinpä uskon silmä kantaa
yli matkan myrskyisen.
Katsellessa rauhan rantaa
kaipuu täyttää sydämen.
Saavu kohta, määränpää,
silloin tyyntyy myrskysää.

6.
Jeesus, sinun alkamasi
usko on ja kilvoitus.
Myös on sinun hallussasi
matkan päässä vapahdus.
Silloin minut uupuneen
noudat kotiin taivaaseen.

Gustaf Skinnari 1893. Uud. Wäinö Havas virsikirjaan 1938.