06.03.2013 - Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme!

Jumalan armossa on minulle kylliksi.

Viime yönä vetaisin yhdeksän tunnin unet ja vieläkin nukutti, kun kömmin sängystä. Puolivaihteella meni aamupäivä, mutta ilta tuntuu jo mukavalta.

Pesin pyykkiä ja kuivatin ulkona. Raikkaassa tuulessa ja pikkuisessa lumisateessakin vaatteet tulivat lähes kuiviksi. Ripustin ne vielä kamarini ilmaa raikastamaan yön ajaksi. Kaikki eivät tykkää "ulon hajusta", mutta minä pidän siitä.

Viime hetkellä allasjumppa peruuntui iltapäivällä, mutta sen sijaan menin tekemään Fyrry-lehteä neljän kollegan kanssa. Fyrry on lastentarhanopettajien paikallislehti, joka tätä nykyä ilmestynee kerran vuodessa. Siihen tulee reilut 30 sivua. Teippaamme juttuihimme kuvia ja muutenkin sivut ovat kotikutoiset.

Itse kirjoitin jälleen Paulan lukunurkan, eli kirjavinkkejä. Tällä kertaa kirjoitin myös avantouinnista sekä näkkärin ohjeen reseptisivuille. Mukava porukka on lehteä väsäämässä, uusia innokkaita kaivattaisi mukaan. Itse olen mennyt mukaan puolivahingossa, mutta roikun siellä mielelläni joukon jatkona.

Siivoukset eivät ole viime aikoina innostaneet, mutta tänään sain imuroiduksi. Pesin jopa tuulikaapin ja vessan lattiat ynnä vessan kaluston. En muista oliko se rokokoota vai mitä tuo kalusto, mutta valkoinen se on. Kumpaankin kalusteeseen sekä tulee että menee vesi. Käytännöllistä!

Keräsin komerosta kassillisen kirpputorille vietäviä vaatteita. Melkein siis siivosin komeron. Hyvä mieli tuostakin mokomasta. Ikkunan pesu odottaa lämmintä säätä ja varsinkin innokasta mieltä. Eivätköhän molemmat ilmaannu ajallaan.

Minua liikutti syvästi eräs raamatunkohta, joka nousi lukiessani Raamattua muutama viikko sitten:
"Itkien he menevät
ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen.
Minä vien heidät vesipuroille,
tietä, jolla he eivät kompastu.
Minähän olen Israelin Isä
ja Efraim on minun lempilapseni." Jer 31:9.

Edelleen rohkaistun noista sanoista. Saman kohdan sain Jumalalta, kun muutin pian kolme vuotta sitten tähän kotiin. Jumala vahvisti sanansa minulle.

Kun hain äskettäin työpaikkaa, jota en siis saanut, tuo kohta puhutteli minua: Ajattelin vähän pelolla, onko minusta sellaiseen vastuuseen, mitä tuo työ edellyttäisi. Sana vastasi: Jumala johdattaa. Jos saan työn, saan myös viisauden siihen, sillä Jumala vie vesipuroille sopivaa tietä.

Ja jos en saa kyseistä työtä, sittenkin Jumala tekee sen! Siinä tapauksessa työ ei olisikaan minua varten, sillä Herra totisesti haluaa viedä minut tasaista tietä, niin etten kompastu. Jumala myös vakuuttaa olevansa minun Isäni, ja että minä olen hänen lempilapsensa, kuten jokainen, joka on hänen omansa. Mutta myös minä saan omistaa tuon sanan itselleni.

Ehkä kuntoutumiseni on vielä vähän kesken?! Kuitenkin olen jo noussut suosta kiinteälle maalle. Vähintään kolmen vuoden suo on takana. Nyt on vahva tanner jalkojen alla. Yksi vuosi suota jokaista kymmentä hyvin raskasta vuotta kohden!

Vieläkin tulee heteikköjä, suon silmäkkeitä, jotka upottavat minua, mutta en vajoa syvälle. Nousen pian taas takaisin kiinteälle maalle.

Näin näen oman tilanteeni. Jos siis uppoan, en säikähdä, sillä en putoa enää siihen suureen suohon, joka ei tuntunut silloin loppuvan ollenkaan. Menen eteenpäin. Jumala luo uutta minun elämässäni!

Tätä läksyä opettelen myös nukkumiseni kanssa. Sanon itselleni, että jos uni ei heti tule, kyseessä ei ole sama tilanne, mikä oli reilut kaksi vuotta sitten. Silloin jouduin ryntäämään lääkäriin, sillä pelkäsin vajoavani lopullisesti. Pelko ja paniikki iski, ajattelin tulevani sekapäiseksi, kun uni ei tullut.

Pyysin lääkkeitä ja ne auttoivat, mutta enää en niitä tarvitse. Oloni on kevyt ja terve. Toisinaan uni ei tule, mutta vaihdevuodetkin teettävät unettomuutta. Tämä on siis ihan luonnollista, joten ei hätää, ei paniikkia. Minulla on käytössä melatoniinia, joka ei ole lääke, vaan samaa ainetta, mitä oma käpylisäkkeemme tuottaa. Sen avulla unirytmi on mahdollista korjata. Tuntuu ihanalle mennä nukkumaan, kun väsyttää!

Katselen turvallisesti ja tyytyväisenä elämääni eteenpäin. Minulla on tiedossa jotain kursseja. Oikea työ löytyy, minulle sopiva, kun aika on.
Oikea ajoitus on kaiken a ja o.

Veljeni kertoi tarinan naapurin kissasta. Se oli mainio hiirikissa. Kerran se lojui navetan edessä vetelänä. Sen isäntä näki hiiren menevän levypinon taakse seinän viereen ja sanoi kissalle, että olepas nyt tarkkana siellä toisessa päässä, minä ajan hiiren täältä sinne.

Kissa makasi velttona edelleen. Isäntä nosteli levyjä ja näki hiiren pinkaisen sinne suuntaan, missä kissa makasi. Isäntä huusi kissalle, ota kiinni se, se tulee jo!

Kun hiiri tuli levyjen takaa kissan kohdalle, tämä nappasi sen kevyesti tassullaan suuhunsa ja kääntyi laiskasti isäntää kohti hiiren häntä suusta roikkuen. Jos se olisi osannut puhua, se olisi sanonut:
"Melkein möhöläsit koko homman, kun hosuit!"

Ajoitus on siis mitä tärkein juttu. Jumala ei ilmoita tulevia asioita, ennen kuin niiden aika on. Hän ei liioin myöhästy ilmoittamisessaan, kuten ei kissakaan myöhästynyt hiiren metstästyksessä. Me ihmiset vaan hätäilemme suotta!

Huomenna hyppään vaihteeksi junaan. Kerron myöhemmin, minne matkani suuntautuu. Sen verran raotan salaista arkkuani, että menen seudulle, missä tasan 30 vuotta sitten sain tulla uskoon. Uskon, että matka on antoisa ja merkittävä.

Mooses sanoi Jumalalle: "Minä en tahdo lähteä tästä paikasta pois elleivät sinun kasvosi käy minun edelläni!" Minäkään en tahdo mennä minnekään ilman, että Jumala on minun kanssani. En uskalla, en tahdo, ei kiinnosta.

Joten Herran haltuun, arvoisa lukijani!