21.02.2013 - Menopäivä!

Aurinko näkyi päivällä!

Sain Tuulalta hänen kirjansa kakkospainoksen, jossa on kolme uutta lukua ja kieliasua on petrattu muutenkin. Kansi on todella onnistunut, sen näköinen, millaiseksi minä Italian miellän.

Tuulan kirja on sen arvoinen, että ostat, luet tai lainaat sen vähintään. Jos sitä ei ole lähikirjastossasi, pyydä tilaamaan. Tuula kertoo lähetystyöstä Italiassa, jonne Jumala hänet johdatti jo nuorena naisena. Hän asuu siellä Maurizio-miehensä kanssa; lapset ovat jo enemmän tai vähemmän omilla teillään. Kirja on koskettava, puhutteleva. Se sisältää monia rukousvastauksia, Jumalan johdatusta.

Olin Marisan kanssa avannolla. Kävin pari, kolme kertaa saunassa minäkin, meressä siinä välissä, joten sain moninkertaiset annokset merta tänään. Illalla olin venyttelemässä ja siinä välissä muutaman tunnin Tabitassa naisten kanssa käsitöitä vääntämässä. Tietysti rukoilimme, veisasimme ja luimme Raamattua. Kahvitteluakaan en vähättäle.

Eilisiltana Norvannon raamattuopetuksen jälkeen toimittaja haastatteli Sanansaattajien työntekijää, Marjaana Kotilaista.

Marjaana kertoi tapauksen, kun hän oli Sveitsissä lähetyskurssilla, muita suomalaisia ei ollut mukana. Marjaana sai viestin, että hänen isänsä on kuollut. Suru iski lujasti, Marjaana vaelsi ja itki siellä kauniissa maisemissa. Hän puhui Jumalalle: eikö sinulla ole ketään, joka puhuisi samaa kieltä ja joka ymmärtäisi minua ja voisi lohduttaa?

Pian Marjaana kuuli jymyä ja laukkaamista lähistöltä. Lehmälauma rynnisti hänen ympärilleen. Yksi lehmä tuli ihan viereen ja nuolaisi hänen poskeltaan kyyneleen.

Tuli joku, joka KIELELLÄÄN kosketti Marjaanaa. Ei tosin sanonut sanoja, mutta puhui KIELELLÄ, jos niin voimme sanoa. Meidän Jumalamme on juuri tällainen: hän antaa enemmän kuin osaamme pyytää. Hän totisesti osaa lohduttaa.

Nyt nukuttaa, painelen pehkuihin ja toivotan makoisia unia sinullekin, arvoisa lukijani!