18.02.2013 - Lempipäiväni - maanantai!

Töhryinen keli, lunta löyhähteli päälleni ties mistä, kun olin kaupungilla. Pikkuisen pakkasta.

Kerron tänään Kiitosaiheitani -blogissa, mitä Jumala puhui minulle illalla, kun luin Raamattua.

Täällä kerron muita kiintoisia "happeninkejä", kuten ystäväni blogisti K.J. tapaa mainostaa omassaan.

Lähdin aamusella asialista plakkarissa (=tasku) kaupungille:
- löytöputelit kauppaan
- kirjaston lukusalissa lueskelua, kirjojen palautus, vaihdopöydän tutkiminen ja sinne kirjojen vientiä
- avannolle!
- kopioita monistamosta eräästä jutustani
- lisää tölkinpalautusta, matkalta mukaan löytyneitä
- kirpparille, aikomattani. Löysin hauskan kankaan, josta tulee kai puserontapainen, pari kirjaa Saralle - toinen iki-ihanan Beskowin kuvittama! Pöksyt neitoselle, kokoa 98sm, vaaleanpunaiset, pitsiä lahkeen suissa.

Kävellessäni syntyy ajatuksia.

Kun nuorena mietin elämääni taakse päin, se oli aika helppoa: kaikki tapahtumat olivat lähellä. Tässä iässä pitää kaivella muistia ja muistikirjoja, ennen kuin mieleen tulee edes tärkeitä, itselleni merkittäviä asioita. Ja missä ihmeessä ovat kaikki todistukseni ja muut tärkeät paperini, apua!

Jyrki on tehnyt nämä kotisivuni siten, että kun avaan kuvasivun lisätäkseni kuvia Ajankohtaiseen, näkyviin tulee 10 viimeistä kuvaa. Oikeassa reunassa palkki on aika leveä, kuvia on vähän.

Toinen mahdollisuuteni on valita 30 viimeisestä jokin kuva. Silloin sivupalkki on kapeampi - vieväthän 30 kuvaa paljon enemmän tilaa kuin 10.

Sekin mahdollisuus on, että valitsin vielä vanhemman kuvan. Sen olen ottanut joitakin vuosia sitten ja laittanut kuvasivulle. Palkki sivureunassa on hyvin kapea. Kuvia on kai satoja ja niiden avaaminenkin jo vei aikaa.

Kun ihmisen elämässä on, sanotaan vaikka 53 vuotta täyttynyt, on elämän sivupalkki aika kapea. Mitä enemmän vuosia kuluu, sitä vähemmän saa yksi vuosi elämästäni palkkitilaa.

Kuitenkin tuo vuosi kaikkine tapahtumineen on siellä. Jo yhdessä vuodessa tapahtuu läjäpäin mullistavia asioita.

Tämän tästä on syytä tehdä päivitys, kuten tietokoneeni ilmoittaa aina vähän päästä asiasta. Silloin kukin tapahtuma saa tilaa suhteessa muihin tapahtumiin. Jos 10-vuotiaan elämässä suurin asia oli se, että sai polkupyörän, 50-vuotias tuskin mainitsee sitä elämäkerrassaan. Se häviää muiden taphatumien joukkoon.

Kun tapasin mammaliigaa, naiset kertoivat siivoavansa laatikoitaan, yksi sanoi tekevänsä listan siitä, mitä hän haluaa hautajaisissaan laulettavan, kuinka haluaa ne hoidettavan.

Tällaiset päivitykset auttavat suhteuttamaan elämän tärkeitä ja vähemmän tärkeitä asioita, ettei liikaa painoarvoa tulisi epäolennaiselle.

Ihmisen tärkein päivitysasia on suhteemme Jumalaan. Jotta se olisi kohdallaan, oikeassa mittasuhteessa, tarvitsemme puhemiehen, joka ottaa vastuun meidän rikkomuksistamme. Kaikkea emme voi sovittaa maksamalla rikesakon parkkivirheestä, istumalla vankilassa petoksesta tai tekemällä hyviä asioita saati olemalla kilttejä tyttöjä ja poikia.

Syntisyytemme on sitä tasoa, ettei se parane hyvillä töillä ja itsepesulla. Likamme vain lisääntyy, kun yritämme omilla ansioilla kelvata Jumalalle.

Raamattu sanoo, että jokainen ihminen on tehnyt syntiä ja on Jumalan kirkkautta vailla. Mutta jokainen myös saa anteeksi Jeesuksen sovitustyön kautta. Tämä kelpaa ja riittää minulle. Se on ainoa mahdollisuuteni pelastua ja saada syntini anteeksi. Kelpaako se sinulle, arvoisa lukijani?

Olen hakenut työpaikkaa, joka kiinnostaa minua kovasti. Jos Jumala sen avaa, sitä ei voi kukaan sulkea. Jos Jumala sen sulkee, sitä en voi minä eikä kukaan muukaan avata. Tapahtukoon Jumalan tahto tässä asiassa. Minulla on rauha: kaikki menee parhain päin! Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa.